I LOVE YOU
YOU LOVE SHE
SHE LOVE HE
BUT WHO LOVE ME?
Sopeutuminen uuteen arkeen, monessakin mielessä, on sujunut oikein mukavasti. Eteen on tosin tullut monia asioita, joita en osannut odottaa. Elämä on jännittävää, välillä niin jänskää että hirvittää, täynnä yllätyksiä, itsensä puntaroimista ja haastamista. Vågar jag???? Ja sitten mennään taas soitellen sotahan ;)
Geeniheikkous, minkä omaan on kaiketi se, että kaikki pitää tehdä ainakin 100 lasissa ja että murehditaan sitten jälkeenpäin jos tulee jotain murehdittavaa, turha sitä on etukäteen miettiä. Eli kevättä rinnassa, todellakin!
Tuosta elämän jännittävyydestä, eli en nyt sentään ole missään vuorikiipeilemässä ollut, toistaiseksi, mutta kyllä sitä täältä arjen keskeltäkin löytyy kaikkea mikä saa perhosia vatsaan. Ihanaa "vuoropuhelua itsensä kanssa"... Olo on kuin pikkutytöllä, välillä hihityttää, välillä kokeilee omia rajojaan, tai paremminkin venyttää niitä, toisinaan taas nauttii siitä että voi tehdä ihan niin kuin sillä hetkellä tuntuu hyvältä. Olla tilivelvollinen ainoastaan itselleen. Toisinaan tosin tuntuu että siltä on aivan yksin omine tunteineen ja ajatuksineen tässä "live your life just how you want-ajattelukuplassa", mutta toisaalta, olenhan aina viihtynyt kuitenkin itseni kanssa, joten mikäs siinä sitten, pidän itselleni seuraa ja nautin elämästä ;) Pilke silmäkulmassa ja hymyssä suin, odotten innolla mitä seuraavaksi elämä tuo eteen, unohtaen kaikki mahdolliset oletusarvot ja odotukset.
Hey, we have only one life to live, so why not enjoy of it!
