Mitä jos mamma tykkiäiskin tytöistä???

Ei, en ole hyppäämässä toiseen joukkueeseen. Kyse on tällä kertaa aiheesta: samaa sukupuolta olevien parien adoptio-oikeus. Asiaa on nyt jauhettu vaalien alla joka mediassa, joten aihe saattaa olla jossain määrin loppuun kulunut, mutta pakko nyt on vähän kuitenkin avautua. Miksi juuri tänään? JOUDUIN tänään kuuntelemaan vierestä erästä keskustelua, ja teki tiukkaa olla puuttumatta, mutta kerrankin sain pidettyä suuni kiinni, paikka avautumiselle kun oli täysin väärä...

Mistä sitten tänään keskusteltiin? Siitä, että Jani Toivola pääsi eduskuntaan VAIN koska hän on homo ja musta (sivuhuomautuksena, en äänestänyt häntä, mutta loukkaannuin hänen puolestaan). Siitä, kuinka ihmiset eivät enää tiedä mitä avioliitto tarkoittaa, ja kuinka sitä ei ole tarkoitettu samaa sukupuolta oleville. Jokaisella meillä on oma näkemys asioista ja nämäkin mielipiteet sallittakoon. Mutta sitten tämä adoptio-oikeus juttu, joka jäi päähäni pyörimään.

Mitä JOS minun elämänkumppanini olisikin nainen (eihän sitä tarvi otsaansa tatuoida joten mistä muut ihmiset tietäisivät, ellei sitten pikkulinnut laula, että millainen perhe kenelläkin on...)? Miltä tuntuisi kuunnella vierestä kun joku toinen sanoo ettet ole soveltuva vanhemmaksi? Olen kahden lapsen äiti, ja mielestäni vielä hyvä äiti, vaikkakin ehkä hitusen normeista poikkeava, mutta lapseni ovat onnellisia, ja sehän se tärkein mittari kaiketi on. Ajatellaan taas erittäin hypoteettisesti, mutta jos kävisi niin, että elämä etenisi niin, että rekisteröisin parisuhteen samaa sukupuolta olevan henkilön kanssa, ja päättäisimme että haluamme vielä lapsen, adoptiolapsen. Eli minulla on jo entuudestaan kaksi onnellista lasta, mutta sitten kun tullaan tähän tilanteeseen, olenkin yhtäkkiä soveltumaton vanhemmaksi? Täh?

Sen ymmärrän, että kirkko ei hyväksy homo-ja lesbopareja, mutta, kuten monessa muussakin asiassa, kirkkoa ja yhteiskuntaa ei sovi sekoittaa. Mikä siis on se perustelu, etteikö adoptio-oikeutta voisi toteuttaa. Lapsen oikeus kahteen vanhempaan? No sehän toteutuisi! Lapsen oikeus tasapainoiseen perheeseen. Sekään ei ole sukupuolesta riippuvainen asia. Lapsen oikeus turvalliseen kotiin. Sekin on niin ihmisestä kiinni, ei sukupuolisesta suuntautumisesta.

Mielestäni lapsi voi olla onnellinen myös kahden isän tai kahden äidin kasvattamana. Tai yhden ihmisen kasvattamana, ihan millaisissa perhekokoonpanoissa vaan, kunhan lasta rakastetaan ja kasvatetaan, lapsesta välitetään ja annetaan turvallinen ja kehittävä kasvuympäristö. Lasta ei tee onnettomaksi se, että ei ole isää tai äitiä, eikä se, että talosta puuttuu mahdollisesti jompaa kumpaa sukupuolta olevien ihmisten "kädenjälki", tavarat tms. Mutta lapsen tekee varmasti onnettomaksi se, että hän elää turvattomassa, rakkaudettomassa perheessä, joissa on alkoholiongelmia, perheväkivaltaa, hoitamattomia mielenterveysongelmia jne. jne. jne. Toki näitä kaikkia mainitsemiani onnettoman elämän elementtejä löytyy varmasti myös homo- ja lesboperheistä, mutta tässä onkin kyse siitä, että miten valinta tehdään. Sen sijaan, että tarkasteltaisiin adoptiota haluavien parien sukupuolta tai siviilisäätyä, tulisi mielestäni keskittyä olennaiseen, eli että onko heillä mahdollisuus tarjota lapselle elämisen arvoinen elämä.

Ja mainittakoon se nyt vielä, jos joku haluaa argumentoida sitä, että homoseksuaalisuus olisi jotenkin luonnotonta, tai sairasta, niin, ö-ö-ö-ö-ö- wroooong, homoseksuaalisuutta esiintyy myös muilla eläimillä, (esim. nisäkkäillä, vesilinnuilla), eli täysin luonnollisesta asiastahan siinä on kyse. Enkä usko että eläin yhdyskunnat kokevat sen mitenkään epänormaalina, jos vaikkapa homoapinapari ottaisi hoivattavakseen orvoksi jääneen apinavauvan. Eli vika on taas ihmisten asenteissa ja ahdasmielisyydessä, mistään sen ihmeellisemmästä geenivirheestä asiassa ei ole kyse.

Taas sain aikaan oikein kunnon sateenkaarirallatuksen, mutta en vaan voi käsittää sellaista suvaitsemattomuutta tai ahdasmielisyyttä, jossa ihmisiä lokeroidaan merkityksettömien asioiden perusteella. Harmittaa niiden ihmisten puolesta, jotka joutuvat oikeasti taistelemaan oikeuksistaan, tai tässä kyseisessä asiassa oikeudesta saada elää samanlaista elämää, mikä meille NORMAALEILLE on itsestäänselvyys. Ja mikä vielä harmittaa, niin se, että tosiaan tällainen ajattelutapa osalla ihmisistä edelleen on. Perhe, ja lapset on monelle meistä se tärkein asia elämässä. En osaisi kuvitella omaa elämääni ilman lapsia, eli jos niitä ei olisi kotikonstein pystytty hankkimaan, olisin luultavasti halunnut adoptoida (Enkä tarkoita siis juuri tätä hetkeä, vaan yleisesti ottaen koko elämääni, tulevaisuuttani jne.). Miksei tätä elämän suurinta asiaa suoda jokaiselle meistä, siis jokaiselle, joka sitä todella haluaa?

Eli jos nyt huomen aamulla heräänkin yllättäen lesbona, olenko samalla menettänyt kelpoisuuteni olla hyvä vanhempi?

Egotripping (kaveria lainatakseni... :) )

Fiilistelyä fiilistelyä...

Eilen taas sain muistutuksen siitä, miten paljon nautinkaan kuunnella musiikkia livenä. Elämäni ensimmäinen Egotrippi-keikka, ja aivan loistavat fiilarit!

Yritän tässä löytää jotain järkeviä sanoja kertomaan, mitä yritän sanoa. Miten voi kuvailla sellaista tunnetta, että elää sillä hetkellä juuri siinä hetkessä, musiikki tuntuu vatsanpohjassa asti, kaikki muu unohtuu, paitsi se mitä näkee ja kuulee ja tuntee ympärillään. Minä, joka rakastan fiilistelyä ja tempaudun helposti musiikin vietäväksi, tunnen sillä hetkellä kuuluvani juuri siihen paikkaan, se on sillä kyseisellä hetkellä elämäni. Ihana tunne!

Egotrippi on hyvä. Lauluissa on sanomaa ja lavakarisma loistava. Ja tuollaisilla clubikeikoilla tunnelma on vielä jotenkin niin paljon intensiivisempi kuin suurilla areenoilla pidetyissä konserteissa. Vertailu on vaikeaa, enkä tiedä mitä sanoisin jos minulta kysyttäisiin että mikä on paras konserttielämykseni. U2 on ehdottomasti ykkösenä jos on kyse pelkästään musiikista. Mutta jos ajatellaan myös tunnelmaa ja latausta, se onkin sitten vaikeampaa. Hmm... Jokaisesta keikasta jää mieleen ne tietyt elämykset ja ajatukset, on ne sitten olennaisia tai ei. Ihania muistoja. Ja vaikka keikan jälkeen onkin aina vähän "tyhjä" olo kun se kupla puhkeaa, antaa se silti aina niiiin paljon energiaa ja hyvää oloa että huh huh!

Nyt alkaa taas aihe jo hieman levitä käsiin jos vedän tähän vielä sen, että mitä musiikki voikaan saada aikaan! Mitä olisi elämä ilman musiikkia? Ja kuitenkin niin yksinkertaista kuin se onkin, vähän sanoja, eri instrumentteja ja melodiaa. Itse olen pienestä asti ollut musiikkiaddikti, en voisi kuvitellakaan elämää ilman musiikkia, tai edes päivää ilman musiikkia. Aamulla ensimmäisenä radio auki. Lauleskelua lapsille tai sitten ihan itsekseen. Elokuvien fiilistely-musiikit. Omien favoritien kuuntelu ja niiden fiilisten jakaminen läheisten kanssa...

Musiikki on terapiaa. Ja vielä kun sen saa kokea kaikilla aisteilla, todellakin, terapiaa. Ja Egotrippi, what can I say? *syvä onnellinen huokaus*

keväisiä fiiliksiä!!!

Kyllä tuo valo sitten tekee ihmeitä! Me täällä kylmässä pohjolassa olemme kyllä varsin kovilla kun ottaa huomioon millaisiin lämpötilan- ja valonmäärän vaihteluihin olemme joutuneet tottumaan. Itsellänikin on keväisin havaittavissa lievää "vuodenaikamasennusta" ennen kuin kroppa taas tottuu vallitsevaan tilanteeseen. Mutta sitten kun tämä kevätfiilis pääsee valloilleen, niin voi että kun on mukava olo!


Tänään kun heräsi niin aurinko paistoi ja oli lämmin, aamun sai ottaa kerrankin ihan rauhassa, istua ulkona kahvikuppi kädessä ja paistatella päivää. Vaikka muuten olis saattanut olla väsynyt olo pitkään menneen illan jäljiltä, mutta ei, täynnä energiaa aamusta asti. Ulkona lasten kanssa mammakin innostui pomppimaan kuralätäköihin niin että oli housunpuntit polvia myöten märkänä, mutta hauskaa oli! Suunnittelin siinä samalla jo että koskas sitä pääsis täällä kotonakin avaamaan terassikauden? Vielä on patio lumen alla, mutta ei varmaan montaa päivää mene ennen kuin saa kantaa tuolit takapihalle! Ihanaa!



Tämä olkoonkin nyt oodini keväälle, ja energialle, ja hyvälle fiilikselle!

VIVA LA VIDA!

peukalo keskellä kämmentä...

Anteeksi nämä pötkötekstit! Oli asetukset jotenkin vinksallaan eikä ottanut rivivaihtoja...

Koitin korjata asian, ja taisin jopa onnistua...

Eli nyt saamme sitten taas vähän väljyyttä löpinöihin!

Toivottavasti... Katsotaan onnistuiko! :)

Rajansa kaikella!

Tähänkö me pyrimme???? Tämä neiti, tai rouva on 55 vuotias, siis tuossa oikealla olevassa kuvassa. Kaunis nainen, ei muuta voi sanoa. MUTTA. Onhan se aina kiva kun ihmiset huolehtivat ulkonäöstään ja kaunistautuvat, mutta kyllä siinä täytyy olla jotain oikeasti päässä vialla jos tällaiseen lähtee. 52 eri leikkausta. Kuka lääkäri edes tekee sellaista, eihän se voi olla kenellekään terveellistä! Ja mielestäni ikääntyäkin voi arvokkaasti. Kukaan ei odota että me kaikki näytämme 50 vuotiaana samalta kuin 25 vuotta takaperin. Tyylikäs ja itsensä tunteva, itsestään huoltapitävä 50 vuotias nainen on mielestäni monesti jopa kauniinpi kuin nuoret, kasvoissa näkyy se iän mukanaan tuoma karisma ja eletty elämä, on enemmän luonnetta toisin sanoen. Oma kantani kauneusleikkauksiin on siinä suhteessa hieman epäselvä, että minusta se on ihan ok, jos todellakin on jokin, mikä häiritsee päivästä toiseen, tai josta on haittaa terveydellisesti tms. Mutta jos lähdetään leikkelemään vain sen takia, että ihminen ei ole jostain syystä sinut itsensä kanssa sellaisena kuin on, sen ikäisenä ja kokoisena ja näköisenä, mielestäni se ongelma pitäisi ratkaista ensin, eli mistä johtuu, niin aivan muilla keinoilla kuin veitsen avulla. Ja sitten tämä iänikuinen tissikeskustelu... Tuollakin daamilla näytti olevan nimittäin suht suuremmoinen kuppikoko. Kaikki se, mikä menee luonnollisuuden yli, pitäisi kieltää ihmisiä tekemästä jos he eivät itse sitä tajua. Vaikka ne pojat niin tykkäävätkin... Eiköhän ne saada tykkäämään muillakin keinoilla kun järkyttävän ylisuurilla daisareilla. Käykääpä kurkkaamassa muutkin kuvat, iltalehden sivuilta löytyy. Olishan se ihanaa olla järkyttävän kaunis, mutta tuohon en kyllä koskaan lähtisi, johan siinä hukkuu koko oma luonnon luoma persoonallisuus jos ihmistä aletaan muuttamaan joksikin toiseksi mitä oikeasti on. Eli luomu on parasta, tässäkin asiassa, sanon minä :)

Dear food diary

Kaupassakäynnin tuskaa... Tästä on tullut minulle jo jonkin asteinen pakkomielle luultavasti, tai siis sellainen terve pakkomielle. Nimittäin tuo ruokapakettien lukeminen. Joskus entisten ruokatottumusten elämässä en juuri koskaan katsonut ruokien valmistusaineita. Nyt taas, joka paketin käännän ja luen mitä se sisältää. Ja valitettavan usein laitan takaisin hyllyyn. Eettömiä ruoka-aineita on yllättävän vaikea löytää! Tai edes sellaisia, joissa olisi vain vähän E-merkintöjä. Tämän päivän kauppareissulla hyllyyn jäivät useimmat leipäpakkaukset. Ja meinas jäädä mehukin ostamatta, mutta sitten hellyin kun ajattelin että kyllä mä nyt sitten kuitenkin lapsille mehua ostan. Mutta siis siinäkin on ihan tuhottomasti kaikkea "ylimääräistä". Ja pekoni, järkytyin yksi päivä kun aloin tavaamaan pekonipakettia. Se kun näyttää niin, ööö, siis lihalta, että se olis pelkkää lihaa, ja sit sen mukana tuleekin 5 E:tä! Miten sitten olen alkanut korvaamaan E-tuotteita? Noh, jogurtti meillä ostetaan ihan luonnonjogurttina ja siihen voi sitten lisätä makua marjoilla tai hedelmillä tms. Ja entistä enemmän olen jättänyt hyllyyn kaiken valmiin, kastikkeet ym. ja pyrin sen sijaan tekemään ne itse. Leipä valikoidaan tosi tarkoin, ja mieluiten leipoisin itse, mutta kun en aina vaan ehdi millään. Kaiken kaikkiaan olen alkanut vaan määrätietoisesti tekemään selvitystyötä kaupassa, eli vertailen eri vaihtoehtoja ja tuotteiden sisältöä ja ravintoarvoja. Aikaa se vie, mutta hyvillä mielin sitten niitä syötän perheelleni, tuntuu ainakin siltä että olen edes yrittänyt! :) Ja nyt kun taas oikein mietin, että mitä olen itse esimerkiksi tässä viikon mittaan syönyt, niin se on kyllä tosi vähäistä se minun lihansyöntini. Eli periaatteessa tulisin ihan hyvin toimeen ilmankin, mutta en nyt siitä ota sen enempää mitään stressiä, ei vain oikein noi liharuoat maistu. Se tietenkin sotii vähän vastaan tätä mun VHH ruokavaliota, mutta eihän ne kasvikset kuitenkaan niitä pahimpia hiilaripommeja ole, ja edelleenkään en syö perunaa, pastaa, riisiä enkä viljatuotteita muuta kuin pieniä määriä, perunaa en oikeastaan ollenkaan. En kaipaa sitä. Kesää odotan innolla, sitten kun taas saa vähän paremmin tuoretuotteita. Ja pääsee taas kaivelemaan omaa kasvimaataan ja miettimään että mitäs sinne tänä keväänä tökkäis. Vähän olen tässä myös luonut kontakteja eri tuottajiin, eli työn alla on, että tässä pienin askelin edeten alkaisin enemmän hankkimaan raaka-aineita suoraan tuottjilta. Eli ajatustasolla tää homma on jo vaiks kuin hyvällä mallilla, nyt kun vielä saisi aikaiseksi todellakin toteuttaa kaikki nämä haastavat suunnitelmat. Raportoin sitten taas kun suurempia edistysaskeleita on otettu :) Porkkana-Pirkko kuittaa...

Eduskuntavaalit, hoh hoh...

No jo on taas kunnon rumba pystyssä! Olen nyt tässä mielenkiinnolla seurannut kaikkea vaaleihin liittyvää, kampanjoita ja keskusteluja, uusia mainoskikkoja ja mitä ihmeelllisimpiä tempauksia.

Mutta jos nyt siis lähdetään ihan siitä perimmäisestä tarkoituksesta, eli siitä, miksi eduskuntavaalit järjestetään... Olen ollut siinä uskossa, että vaalit ovat sitä varten, että maallemme äänestetään se ammattilaisten parhaimmisto, jotka siis ovat kykeneviä ajamaan maan ja kansalaisten asioita. Kaikki nämä tempaukset saavat kyllä ajattelemaan, että mitä ihmettä tässä maassa oikein tapahtuu, että onko tässä nyt siis kyse kuitenkin jostain julkisuuskilpailusta tai muusta vastaavasta. Kuitenkin olen siinä määrin konservatiivinen, että mielestäni tämä on vakava asia, ja siihen pitäisi suhtautuaa asiallisesti ja ammattimaisesti. Ja sitten törmään aamulla seuraavaan juttuun:

Alaston totuus ehdokkaista - City-lehti http://www.city./

WTF??? Mitä tällä on tekemistä politiikan kanssa? Ja jos ehdokkailla ei todellakaan ole muita keinoja saada itseään esille, kuten esimerkiksi omat arvonsa tai asiat, joiden puolesta haluaisivat tehdä työtä, niin miten olis jos jättäisivät ihan oikeasti sitten nämä vaalit sellaisille ehdokkaille joilla on edes jotain kompetenssia tässä asiassa. Ja tuossa kuvassahan tosiaan komeilee, maamme tulevaisuus: Oskar Elmgren, 32 • Piraattipuolue, EspooTeknologia-alan yrittäjä, pornotähti. HEI IHAN OIKEESTI!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

Ja sitten toinen asia, mitä en voi lakata kummastelemasta: Persut! Mikä tätä maata oikein vaivaa kun heidän kannatuksensa on noussut niinkin hurjiin lukemiin? Suomessa taitaa olla valloillaan jokin erittäin ikävä virus joka syöpyy aivoihin saaden aikaan ajattelemattomuutta, suvaitsemattomuutta ja yleistä idiotismia! Kuka ihmeessä haluaa äänestää perussuomalaisia? Ja jos tästä aiheesta vielä vähän lisää marmattaisin, niin voisin mainita, että onkohan kaikille äänestäjille nyt varmasti selvillä että mitä ovat äänestämässä. Perussuomalaisethan kampanjoivat sen puolesta, että jokainen edustaja saa äänestää oman mielipiteensä perusteella. Mutta kuitenkin yleinen käsitys on että Soinin arvot ovat yhtä kuin perussuomalaisten arvot. Ja mitkä Soinin arvot sitten ovat? Soini on ortodoksi, mikäli olen oikein ymmärtänyt. Joten Soini on aborttia vastaan. Kuten myös homopareja vastaan. Ja montaa muutakin asiaa vastaan. Mutta mistä hänen kantansa ovat peräsin? Luulisin että juuri uskonnosta. Eli siis teemmekö sen yhteenvedot, että persujen arvot = katolisen kirkon arvot. Ja miten sitten kirkko liittyy politiikkaan? Ei pitäisi liittyä mitenkään, mutta väitän että monet kansalaiset tietämättään ovat jonkin tietyn kannanoton perusteella päättäneet että hei, tää on se meidän juttu, perussuomalaiset. Ja antavat äänensä heille sen tarkemmin miettimättä asiaa. KIRKOLLA EI PITÄISI OLLA MIELESTÄNI MITÄÄN TEKEMISTÄ POLITIIKAN KANSSA. piste.

No mutta sitten vielä yksi asia, näin ihan vaikka loppukevennykseksi. Nämä vaalikampanjat! Täällä maaseudulla kun ajelee, niin tulee miettineeksi, että ihan oikeasti, millä vuosituhannella sitä oikein eletäänkään? Kadunvarret ovat täynnä mitä typerämmän näköisiä pärstäkertoimia numeroineen. Ja onhan se tietenkin ymmärrettävää että jos kampanjabudjetti on pieni, niin jotain pitää silti yrittää, mutta joo. Se, jolla on käytössään vähän enemmän rahaa, tekee vähän isomman hangon-keksi-julisteen, ja se joka puolestaan yrittää eteenpäin pienemmällä budjetilla niin läjäyttää niitä A4:a sitten varmuuden vuoksi muutamia peräjälkeen josko ne sitten huomattaisiin paremmin. Andersson. 10m. Andersson. 10m. Andersson. 10m. Andersson. jne jne. Onko se niin, että sen, jonka naama eniten miellyttää tai jää eniten mieleen niin kerää eniten ääniä? Eiköhän, kun eletään 2000-lukua, niin vähän muut foorumit olisi parempia kertomaan siitä, että millä perusteilla ihan oikeasti sinne eduskuntaan halutaan. Itselleni ainakin nuo naamataulut tienvarsilla saavat aikaan sen, että alan miettimään, että mikä helvetin takapajula tämä on? ;) Luulisi että ihmiset, äänestäjät, jotka oikeasti ovat, tai pitäisi ainakin olla tietoisia siitä, että mitä he ehdokkaaltaan haluavat, niin selvittäisivät sitä kautta että ketä haluavat äänestää. Ei pelkän nimen tai pärstäkertoimen perusteella. Voin vain kuvitella, millaista ihmetystä tämä touhu herättää esimerkiksi ulkomaalaisessa, joka tulee vaikka ensimmäistä kertaa maahamme, ja näkee ympäri kaupunkia eri ihmisten typeriä virnistyksiä. Ja sitten heille kerrotaan, että he ovat tulevia päättäjiämme! Ihan niinkuin aikuisten oikeasti! Tai niin, onhan sitä toki toinenkin vaihtoehto. Mennä city-lehden nakukuviin...

No joo... Enempiä paasaamatta, voin vain todeta, että itselläni ainakin on aivan toiset konstit selvittää, että ketä haluan äänestää. Ja toivottavasti tulokset julkistettaessa saamme iloksemme huomata, että suomesta löytyy sittenkin järkeviä ja fiksuja äänestäjiä, jotka ovat osanneet kaiken tämän sirkuksen keskellä löytää ne ihmiset, jotka oikeasti osaavat, ja joilla oikeasti on jotain sanottavaa, äänestää eduskuntaan oikeat henkilöt. Eli sormet ristiin, ja vaikka vielä varpaatkin, katsotaan miten tässä leikissä käy tällä kertaa! :)