Ihana kiehtova ukkonen!

Kun olin pieni, mummu vei minut aina autoon istumaan ukkosen loppumista. Autossa on kuulemma turvallista. 


Lapsena oli myös jännittävää laskea jyrinän ja salamoiden välistä aikaa. Niin minulle opetettiin, että jyrinästä kun laskee laskee sekunteja siihen kunnes salama iskee, niin kaukana ukkonen on. Huomaan edelleen tekeväni sitä, vaikka en sen paikkansapitävyydestä olekaan niin varma. Pitänee googlaa ja tarkistaa.


Ukkosen jyristessä koirani alkoi, tai siis alkaa edelleen hytistä ja täristä, läähättää ja pyrkiä mahdollisimman pieneen koloon piiloon. Pelkää siis ihan hulluna. Avuton olo kun ei oikein voi mitenkään auttaa. Ajatella, että suht tavalliset luonnonilmiöt saavat aikaan ihmisissä (ja eläimissä) vuodesta toiseen niinkin voimakkaita reaktioita. 


Tiesittekö tämän ukkosesta?


- Dramaattisuutensa vuoksi ukonilman syntyä on selitetty eri kansojen tarustossa yleensä itse ylijumalan kuvitteellisilla tekemisillä. Suomen kielen sana ukkonen, ukonilma, tulee Ukko-jumalasta. Muinaisnorjan ja skandinaavien Thor lienee antanut panoksensa nykyenglannin thunder-sanaan


- Ukkosen jälkeen ilma tuoksuu otsonipitoiselta, sillä salamanisku tuottaa hapesta otsonia. (ukkosen jälkeen ilma tuoksuu raikkaalta, ts. voimme siis todeta että otsoni on se joka tuoksuu raikkaalta? Enpä ole koskaan perehtynyt siihen, mistä ukkosen jälkeinen tuoksu on peräisin, nyt tiedän senkin! )


- Ukkonen syntyy korkeaksi kasvaneissa ukkospilvissä. Niissä on muun muassa lumirakeita,rakeita ja jääneulasia, jotka hankaavat toisiaan törmäillessään pilven sisällä vallitsevissa ilmavirtauksissa. Syntyy hankaussähköä. Esimerkiksi törmäävä rae ja pieni lumirae varautuvat eri tavoin^[1]. Koska ukkospilvessä on alkuvaiheessa nouseva ilmavirtaus, eri kokoiset, eri tavoin varautuneet kiinteän lumen ja jään hiutaleet asettuvat eri korkeuksille. Näin syntyy pilven eri osien välille, pilvien välille ja pilven ja maan välillä lopulta suuria sähkövarauksia, jotka purkautuvatsalamoina.


- väärä uskomus: Ukkonen ei nouse (suurten) vesistöjen yli: Ukkospilvet pystyvät liikkumaan mihin tahansa. Ne liikkuvat ylemmässä ilmakehässä vallitsevien tuulten mukaan, jotka monesti puhaltavat eri suuntiin kuin maanpintatuuli. Usein salamoivan ukkospilven tullessa kohti se meneekin ohi tai sammuu ennen kohdalle tuloa, jolloin syntyy vaikutelma paikan kiertäneestä ukkosesta.


- toinen väärä uskomus: Salama ei iske kahta kertaa samaan paikkaan: Salaman iskupaikka on satunnainen, mutta sillä on taipumus iskeä normaalia korkeammalle oleviin paikkoihin ja kulkea johtavaa maata, esimerkiksi vetistä ojaa tai peruskalliota pitkin.


Se tieteellisistä havainnoista tällä erää... Miten minä sitten koen ja tunnen ukkosen??


LOOOOV IT!!!


Ei varamaan ollut vaikea arvata sen perusteella, että asiasta näinkin tunnollisesti lähdin kirjoittamaan :). Koen ukonilman jotenkin vapauttavana, puhdistavana, enkä ollenkaan pelottavana. Ennen ukkosta koen monesti pientä ahdistusta, ilmanlaadusta johtuen. On painostavaa ja tunkkaista, hiostavaa ja raskasta. Sitten kun taivas repeää, ilma muuttuu, ja hengittäessään "uutta" ilmaa, tuntee itsensäkin virkeäksi ja elinvoimaiseksi. 


Osittain oma suhtautumiseni ukkoseen johtuu myös luonteenpiirteistäni, eikä välttämättä niistä parhaista sellaisista. Toki kunnioitan ukkosta, enkä tee mitään typeryyksiä kuten menisin seisomaan kalliolle, mutta vähän pitää aina uhmata ;) Ukkosella on ihana seistä ulkona, kastua läpikotaisin ja kuunnella ja katsella kun taivaalla tapahtuu. Ukkonen on mielestäni yksi kauneimmista luonnon tarjoamista elämyksistä. Kirkkaan tähtitaivaan jälkeen hyvänä kakkosena. Valo vastaan pimeys, räjähtävää energiaa ja rajua toimintaa.


Toisaalta, kaiken tuon rajuuden vastapainoksi ukkonen on mielestäni äärettömän romanttista! Nyt taitaa olla liikaa rakkausromaaneita luettuna tälle kesälle, hehee... Mutta oikeasti, eivät ne kirjailijat ole ollenkaan hakoteillä kirjoittaessaan pusukohtauksia ukkosmyrskyn ajalle. Ei ole sähköä, kynttilä lepattaa tuulessa, ulkona jyrisee ja salamoi. Mikä voisikaan olla parempi tekosyy kaheutua kihnuttamaan jonkun kylkeä suuren viltin alla. Ihanan intiimiä, pienet ihmiset yhdessä suurta luontoa vastaan. Oih.... 


Voisin kuunnella ja katsella ukkosta loputtomiin. Se, että seison ulkona litimärkänä sateessa, tuskin on ihan noin romanttista kuin tuo edellä mainitsemani tapa käyttää aikaa ukkosen pauhatessa, mutta jokainen tallaa tavallaan :) On se vaan niin kaunista....

Dear food diary...

Tähän aikaan vuodesta on ihanaa kun voi syödä suoraan luonnosta! Maalla asumisen etuja on, että voi hilpasta pikkarit jalassa pöpelikköön popsimaan vadelmia, mustikoita, metsämansikoita ym. :) Taas yksi puolustus sille, miksi kriteereitteni mukaan kotonaan pitää voida mennä pikkuhousuisillaan pihalle ;)

Nyt kun tultiin viikon reissusta himaan, huomasin että pusikot pursuaa vadelmia! nams! Pakkohan niitä on sieltä mennä poimimaan vaikka lupasin itselleni että tänä kesänä en aio stressata itseäni sillä että on pakko mennä hakemaan marjoja pakkaseen. Mutta eihän niitä voi sinnekään jättää!

Ja jos nyt vielä puututaan hieman marjojen terveellisyyteen, niin mustikathan luetaan superruoaksi. Niillä on super vaikutus, ja ne ovat tosiaankin super hyviä! Lapsetkin pitävät marjosta ehkä jopa enemmän kuin karkista, mikä taas tekee mamman hyvin onnelliseksi.

Tämän vuoden marjasato onkin taas ollut tosi tosi runsas. Meillä oli ennätysmäärä metsämansikoita, omia lemppareitani. Mustikat olivat myös eris isoja ja makeita. Ja nyt sitten nuo vadelmat... Ja jotta ei pääsisi kyllästymään yhteen lajiin, pihasta löytyy vielä toisia lemppareitani, karviaisia, ja myös viinimarjoja.

Se on raakaruokaa, todellakin lähiruokaa, luomua, superia terveellistä ja vaikka mitä, mutta ennen kaikkea herkullista! Vähän kun alkaa huikomaan vatsanpohjassa niin ei muuta kun saappaat jalkaan ja kävelyä 10m ja syömään!

Uskotko horoskooppeihin?

Yes I do, ainakin silloin kun ne pitävät omasta mielestäni paikkansa! ;) Luenko horoskooppeja? En mistään iltapäivälehdistä enkä seuraa säännöllisesti enkä varsinkaan ohjaa elämääni niiden perusteella. Muutama ystäväni on perehtynyt enemmänkin asiaan ja saaneet minutkin kiinnostumaan horoskoopeista. Kyllähän sitä kaikkea voi lukea, ja internetistä löytyy vaikka mitä, mutta vielä mielenkiintoisempaa olis joskus ehtiä tehdä oikein tutkimusta asiaan liittyen, miettiä ihmisiä ympärillään, heidän horoskooppimerkkejään ja sitä, miten heidän luonteensa vastaa käsitystä kunkin merkin ominaisuuksista. No joo, ehkä joskus eläkkeellä sitten on aikaa, sitä ennen keksityn kuitenkin ihan tällaiseen amatöörimäiseen horoskooppailuun ;)

Pitänee ottaa tähän jokin esimerkki...

********************

HÄRKÄ: 

Laatu: Kiinteä
Elementti: Maa
Hallitsijaplaneetta: Venus
Aurinko merkissä: 21.4.-22.5.

Eläinradan toinen merkki on maanläheinen, rauhallinen, leppoisa, kauneudentajuinen, taiteellinen ja aistillinen Härkä. Maamerkiksi Härkä on yllättävänkin romanttinen, tunnevoimainen ja seksuaalinen. Toisin kuin Oinas, jossa on räjähtävää alkuvoimaa ja impulsiivisuutta, Härkä on hitaasti lämpenevä, (josta syystä hän voi vaikuttaa laiskanoloiselta) ja harkitseva muutoksissa, mutta kun hän johonkin on päättänyt ryhtyä, niin hän on sinnikäs, kestävä ja aikaansaapa. Härkä on varsin mukavuudenhaluinen ja hedonistinen, arvostaa kaikkea kaunista ja käsinkosketeltavaa ympärillään, mutta jos hän kärsii jostain syystä turvattomuuden tunteesta, niin hän takertuu helposti myös materiaan ja on hyvin mustasukkainen ja omistushaluinen läheisistään. Härän muutoksen pelko voi johtaa myös itsepäisyyteen ja jos häntä yritetään painostaa sellaiseen, mitä hän ei halua tehdä, saadaan aikaiseksi Raivo Härkä, jonka läheltä kannattaa poistua nopeasti takavasemmalle!

Ihmissuhteissa Härkä on yleensä sydämellinen, luotettava, turvallinen ja seksuaalinen, vaikkakin joillakin taipumus hedonismiin muodostuu varsin hallitsevaksi piirteeksi, eivätkä ihmissuhteet silloin kestä kovinkaan kauaa. Mustasukkaisuus ja omistushalu voi joillakin niin ikään aiheuttaa ongelmia. Perus-Härkä arvostaa kuitenkin rauhallista, tasaista, mukavaa perhe-elämää ja koti-iltoja hyvän ruoan, juoman ja seuran parissa.

Ammatillisesti Härkä sopii ahkeruutta, kurinalaisuutta, kärsivällisyyttä, rutiinien hallintaa, malttia, itsehillintää, rationaalista ajattelua ja organisointikykyä vaativiin tehtäviin. Tyypillisiä aloja ovat esim. maanviljely, puutarhanhoito, ruokaan ja juomaan liittyvät alat sekä rakentaminen. Härissä on esim. varsin paljon arkkitehtejä. Kauneudentajuisena hän sopii myös taiteilijaksi, muotoilijaksi, sisustajaksi tai vaikkapa kauneudenhoitoalalle. Härillä on usein myös erittäin kaunis ääni, joten laulaminen voi sopia joko ammatiksi tai harrastukseksi. Venus hallitsee kauneuden ja rakkauden lisäksi raha-asioita, joissa Härkä voi olla myös aivan omimmillaan. Pankki-, pörssi-, sijoitus-, vakuutus- ja kiinteistöala voivat sopia Härälle erittäinkin hyvin.

************************

No jaa, jotenkin itse-ironisesti ajatellen voisin todeta että enkö voi missään asiassa sopia raameihin, vaan aina pitää mennä omia teitään, hehee. Eli en nyt ihan tuohon härän kuvaukseen mahdu. Onhan siinä paljon sellaisia asioita jotka ovat täysin minua (boldatut...) mutta toisaalta, myös asioita, jotka ovat tosi tosi kaukana omasta luonteestani (punaisella merkatut). Hmmm... interresting! Samassa lauseessa löytyy adjektiiveja jotka kuvaavat minua hyvin ja toisia, jotka ovat täysin vastakohtaisia. Olen siis kaiketi jotenkin nurinkurinen ;)

Noh, eipä tuota kannattane niin tosissaan ottaa! Olen ymmärtänyt että ne, jotka ihan oikeasti asioista jotain tietävät, laskevat horoskoopit jotenkin syntymäajan perusteella tarkemmin, eli että ei välttämättä  tuo merkki aina noin yksiselitteisesti pidäkään paikkaansa. Pitääkin perehtyä siihen asiaan vielä, ja tehdä vaikka uusi raportointi sen jälkeen. Tai pitäisköhän käydä ihan jonkun astrologin luona? Siinä olis taas yksi uusi elämys/kokemus lapsille kerrottavaksi. Laitetaan harkintaan... 

Olen joskus lukenut myös kiinalaisen horoskooppini, ja se oli mielestäni vähän ehkä enemmän itseäni kuvaava. Pitääkin kaivaa sekin jostain tarkastelun alle joku päivä. Ja sitten vielä näin päivän päätteksi, tarkastetaanpa tämän päivän horoskooppi, josko vielä pitäis mennä vaikka lottoomaan tms. Let's see...

*************

By ILTALEHTI (ts. todella luotettava lähde... ;) )

Eräs ystäväsi pettää sinut ikävällä tavalla. Asia ei ole iso, mutta tapa ei ole järin mukava. Illalla vietät kuitenkin mukavia hetkiä aivan toisenlaisessa seurassa.

By ILTASANOMAT (same shit...)

Halusi miellyttää erästä ihmistä menee liian pitkälle. Lopeta heti. Hän ei ole pokkurointisi arvoinen, ja nykymenolla ajat vain itsesi hänen kanssaan vaikeuksiin.

***************

Jahas, kuka tunnustaa? Mitään ikävää ei ole tänään tapahtunut, ainakaan niin että olisi tullut tietooni, joten siinä meni sit sekin usko tähän asiaan, heh... Ja ilta... Noh, onhan meillä ollut mukavaa, lasten kanssa kotosalla :) 

Kirjan lumoissa...

Kyllä kesällä kelpaa... Kaiken muun mukavan tekemisen lisäksi kesällä minulla on yleensä aikaa vähän lukeakin, ihanaa! Ja taaskaan ei voi toimia niin kuin valtaväestö, otaksuisin, vaan sen sijaan, että valitsisin aina jonkun uuden kirjan luettavakseni, niin minulla on muutama sellainen kirja, jotka vaan on ihan pakko lukea kerran kesässä! Eli samoja kirjoja, uudestaan ja uudestaan. Ja joka kerta yhtä fiiliksissä, yhtään ei haittaa että tietää miten kirja päättyy.

Ja jos lempimusiikkini on suurimmaksi osaksi fiilistelymusaa tai kappaleita, joissa on jotenkin koskettava tarina, niin voinette varmasti arvata millaisia kirjoja luen... Kyllä, kunnon rakkausromaaneita! Lisäväriä tarinaan tietenkin tuo, jos kirjassa on vielä lisäksi jokin muukin kiinnostava aihe, mutta oikeesti, mikä sen ihanampaa kuin tempaista itsensä keskelle romanttisia hetkiä ja "tämä ihan oikeasti voisi olla totta" -tarinoita! ;) Ja vaikka tiedänkin varsin hyvin, että käytännössä elämä ei ihan mene niin kuin kirjoissa, niin on se kuitenkin mieltänostattavaa, että teoriassa niin voisi vaikka tapahtua! Iloitkaamme siis toisten ruusuntuoksuisesta elämästä, on se sitten todellista tai ei.

No kyllä mä luen uusiakin kirjoja, en pelkästään aina samoja, ja sitten kun löytyy joku todella hyvä, se pääsee  kesäkirjakokoelmaani! Jokaisella meillä taitaa olla jokin luuranko kaapissa, ja yksi omistani taitaa olla juuri nämä kirjat. En edes kehtaa kirjoittaa, mitä luen :D Ja ei, en lue harlekiini-kirjoja, mutta lässynlässynkirjoja kuitenkin. Guilty... Nyt on sellainen ongelma, että yksi trilogia änkesi väkisin uudelleen luettavien kirjojen listalle, joten nyt mulla onkin tekemistä kun pitää kaikki ehtiä, ja nyt on jo heinäkuun puoliväli ja vielä on trilogian päätösosa lukematta, ja sitten myös ehkä kesäkirjojen top 1, Angeliquen kirous, by Nora Roberts.

olen aina ollut ja tulen aina olemaan fiilistelijä ja romantikko. Arki painaa välillä raskaasti päälle, joten ihana hautautua johonkin ihanaan tarinaan ja myötäelää haavemaailmassa. Ja ääreis ihanaa, että jotenkin tässä hirveen härdellin keskellä olen kuitenkin löytänyt aina hetken sieltä hetken täältä aikaa lukea!

Kaikki muut talossa nukkumaan, aivot narikkaan, lasi hyvää viiniä ja hyvä kirja, and life is gooooood!

If you don't know what to say, borrow words from others... ;)

"It's the possibility of having a dream come true that makes life interesting." 
— Paulo Coelho (The Alchemist)


"Everything tells me that I am about to make a wrong decision, but making mistakes is just part of life. What does the world want of me? Does it want me to take no risks, to go back to where I came from because I didn't have the courage to say "yes" to life?"
— Paulo Coelho (Eleven Minutes)


"Love is an untamed force. When we try to control it, it destroys us. When we try to imprison it, it enslaves us. When we try to understand it, it leaves us feeling lost and confused."
— Paulo Coelho

landella VS. ei landella

Kyllä maalla on mukavaa...
... ainakin osan ajasta!

Voittaako maalla asuminen kaupunkiasumisen? Tietenkin se on myös paljon ihmisestä kiinni, toisille sopii toisille ei. Vielä pari vuotta sitten olin täysin varma että kuulun tuohon ryhmään joille se sopii, nykyisin vähän välillä jo epäilyttää... Kumpa löytäisin sen sopivan välimuodon! Kaupunkiasujaa minusta tuskin koskaan enää tulee, ts. ei kerrostaloille ja ei ilman omaa pihaa oleville asunnoille. Ei myöskin lukuisille naapureille, ja jyrkkä ei liikenteelle ja metelille. Mutta, nämä maalla asumisen edut:

Maalla on ihanan rauhallista - ts. tänne ei eksy vahingossa edes kaverit.
Ihanaa päästä eroon kaupungin hälinästä - olemme siitä niin kaukana, että edes kotipitsan kotiinkuljetus ei yllä meille asti
Maalla on lähempänä tuotantoketjun alkulähteitä - totta, ja positiivista, mutta kun sitten joskus tekisi mieli niitä ketjun toisen pään tuotteita, kuten esim. makuunikarkkia, sen hankkimiseen tarvitaan lapsenvahti, auto ja ylimääräistä aikaa sellainen 45 min.
Ihanan hiljaista - niin, ihmisäänistä. Yhtenä aamuna oikeesti kuulin kun kukko lauloi kun menin aamutupakalle aikaisin. Ja sitten on lintuja. Ja koiria. Ja surisevia pörriäisiä joka lähtöön.
Oma iso piha - niin, ja kukahan sitä ehtis vielä hoitaa
Lapsille paljon leikkitilaa - vaikka sitä olisi kuinka reilusti, kivoin leikkipaikka on kuitenkin jossain oman pihan ulkopuolella
Kunnon talvet ja paljon lunta - ja huoltoyhtiöltä tilattu lumitöidenteko? nohouuuu, ihan itse väännetään joka helvetin ikinen päivä kun sitä sataa ja sataa aina vaan
Pääsee olemaan osa luontoa - todellakin. Kun on pienikin ukkonen tai myräkkä niin sähköt saattaa mennä moneksi tunniksi, tai satelliitti ei poimi kanavia tai netti ei toimi. Ei siinä silloin muu auta kuin olla osa luontoa.
Kaunis vehreä miljöö - kyllä. On koivuja ja mäntyjä, ja kuusia. Ja kun on kuusia, on hyttysiä. Ja kun on paljon kuusia, on ihan perkeleen paljon hyttysiä!

No joo, taitaa kuppi olla tällä hetkellä puoliksi tyhjä sen sijaan että olisi puoliksi täysi. Onhan maalla asumisessa oikeasti niitä ihanuuksiakin, ja valinta muuttaa tänne aivan tietoinen. Ehkä yksi kauneimmista hetkistä mitä voi olla, on mielestäni se, kun voi kylmänä pakkasyönä istua ulkona ja nähdä sen uskomattoman tähtitaivaan mikä loistaa (täällä ei näet ole katuvaloja jotka häiritsisivät tähtien loisteen näkemistä...). Lähestulkoon yhtä kaunista on, kun aurinko nousee ja pellot ovat usvan peitossa. Ja kyllähän siinä oikeesti mielikin rauhoittuu kun ajelee kotiin katsellen upeita maalaismaisemia. Maalla tuoksuu ihanalta (paitsi silloin kun naapuri on lannoittanut pellot). Täällä on tilaa hengittää. Ja täällä lapsetkin oppivat näkemään, mistä ruokamme tulee ja samalla kunnioittamaan sekä luontoa että eläimiä. Oikeastaan tuo "olla osa luontoa" ei tunnukaan niin pahalta vaihtoehdolta! :) Jälkiruoaksi käydään poimimassa mustikat ja metsämansikat omasta pihasta, ja ratsastamassa voidaan käydä melkein naapurissa.

Silti, vaihtoehtojen punnitseminen on vaikeaa. Ja miten ihmeessä minun on AINA haluttava jotain, mitä en voi saada, tai minkä saaminen on vaikeaa. Usein kuitenkin saan haluamani, koska muut vaihtoehdot eivät vain yksinkertaisesti sovi minulle. Olen itsepäinen, päättäväinen ja kun jotain saan päähäni niin teen sen eteen töitä niin paljon, että lopulta onnistun. Eli mites tässä tapauksessa, jos oikein olen sinnikäs, löydänkö maalaistalon vain 2km päästä keskustasta, isolla pihalla ilman naapureita mutta kuitenkin lähellä palveluita ja kävelymatkan päässä keskustasta. Jaa'a, jostain ehkä joudun tinkimään kuitenkin. Mutta mistä? Se on kuitenkin aivan varmaa, että yhdestä asiasta en tingi koska sen olen asettanut aina jonkinnäköiseksi ehdoksi määrittämään sitä millaisessa talossa haluan asua: eli PITÄÄ VOIDA MENNÄ PIKKUHOUSUISSA PIHALLE! :)