Nuha lähtee nuss***lla?

:D Niiiiiiin.....
Ei olisi pitänyt kehua että ei ole flunssa iskenyt vielä tänä syksynä kunnolla vaikka lapset nuhailleet vähän väliä. Nyt se on sitten kunnon flunssa päällä :( Koska pää on täynnä räkää ja ajateltu on viimeaikoina niin paljon että kiintiö alkaa oleen silläkin saralla täynnä, ajattelin aikani kuluksi koota muutamia keinoja, millä ihmiset flunssaa ovat hoitaneet. Josko jotain näistä päätän kokeilla, voi sitten raportoida tuloksista...


1. Kansanperinteessä sipulimaitoa pidetään tehokkaana lääkkeenä flunssaa vastaan


2. Jotkut uskoo sipuliin/valkosipuliin ja toiset ottaa rommia.


3. ...Toinen vaihtoehto on keittää tilkka vettä kiehuvaksi, sekoittaa se samaan määrään vodkaa ja liottaa villasukat siinä. Sitten sukat n. 50 asteisena paljaisiin jalkoihin ja elmukelmua päälle. Loppu liemi nassuun ja nukkumaan.


4. Käperry siis peiton alle lämpimään, ja nuku niin paljon kuin haluat. Muista pysytellä peiton alla myös katsoessasi tv:tä, lukiessasi kirjaa tai nauttiessasi flunssajuomia.
Lääkkeet


5. Viina taltuttaa flunssaa. Alkoholikurlaus onkin usein suositeltu tapa parantaa kurkkukipua. Kirkasta alkoholia, eli esim. vodkaa otetaan suuhun, EI NIELLÄ, kurlataan ja sylkäistään pois. Myös erilaisia vodkajuomia, joihin lisätään vaikka yrttejä, voi käyttää flunssan hoitoon, sillä alkoholi desinfioi elimistöä. 


Tässä siis muutamia mainitakseni... Koska kohta 4 ei tätä sirkusta pyörittäessä onnistu mitenkään, eikä tuo kohta 3:kaan oikein houkuttele. Sipulimaito kuulostaa siltä että sillä sais aikaan kunnon elimistönpuhdistuksen, eikä sen takia että se olisi niin terveysvaikutteista, vaan siitä syystä että se mitä todennäköisimmin tulisi ylös tuoden mukanaan koko päivä ruokalistan.


Joten, mitä jää jäljelle? Viinaa! Tavalla tai toisella tuo viisasten juoma tuodaan esille flunssan helpottajana. Ja jos ei flunssa helpotu niin eiköhän sillä olo muuten helpotu, ainakin tilapäisesti ;) Eli ei muuta kun viinakauppaan apteekin sijaan....

Dear food diary...

Ihanaa, joulu tulee kohta!
Tuntuu että kaupallisesti joulu alkaa vuosi vuodelta aikaisemmin. Joten noudatakaamme samaa kaavaa herkutteluiden suhteen. Nyt on ulkona niin karmeet kelit ja on pimeää ja synkkää, niin saahan sitä sallia itselleen edes jotain paheita (siis niiden perinteisten paheiden lisäksi), elikäs herrrrrkutella.
Ei olla edes joulukuussa vielä, mutta tässä taloudessa on jo ehditty leipoa piparkakkuja ja joulutorttuja. Ja mikä sen maukkaampaa kun mukillinen tuoksuvaa glögiä, tai lasi punaviiniä, ja piparkakkuja aurajuuston kera. Nams, sanon minä. Näitä elämän pieniä iloja... ;)

Olipa kerran...

Olipa kerran tyttö. Ja sitten oli poika. Tyttö ja poika tapasivat, ja huomasivat että pitivät toisistaan ja alkoivat viettää paljon aikaa toistensa kanssa. Aika kului, ja tyttö ja poika olivat siirtyneet kulkemaan yhteistä polkua käsi kädessä. Tyttö ja poika pitivät niin paljon toisistaan, että päättivät perustaa yhdessä perheen. Muutamia vuosia myöhemmin tytön ja pojan perässä polkua pitkin juoksentelikin myös pieni poika ja pienen pieni tyttö...

 Mutta sen sijaan että satu päättyisi lauseeseen: "ja he elivät onnellisina elämänsä loppuun asti, sen pituinen se", satu jatkuu vielä...

...Vuodet kuluivat, ja tyttö ja poika kasvoivat. Jossain vaiheessa he huomasivat, että olivatkin kasvaneet kovasti eri suuntiin, eikä polut näyttäneet enää pidemmälläkään kohtaavan. Tyttö ja poika kovasti pohtivat, että mitäs nyt tehdään? He tuumailivat ja pähkäilivät, ja etsivät ratkaisua pulmaansa. Tyttö ja poika edelleen pitivät kovasti toisistaan ja olivat toisilleen oikein hyviä kavereita, mutta tunsivat kuitenkin jotain oleellista puuttuvan, se jokin oli puuttunut jo pitkän aikaa, ehkä jopa aina, he yhdessä tuumailivat. He olivat kävelleet pitkän matkaa satulaakson polkuja tallailen, kun he eräänä päivänä tulivat risteykseen. Noh, mitäs nyt tehdään  kysyi poika? He katsoivat edessä odottavia polkuja ja tyttö sanoi että: "Minä haluaisin valita tuon polun", ja osoitti pojalle toista polkua. Poika taas puolestaan katseli haikaillen toisen polun suuntaan, "tuonne minä haluaisin" hän sanoi. Kauan aikaa he siinä risteyksessä ihmettelivät, mutta tulivat siihen päätökseen että valitsevat eri polut. Ja näin he lähtivät kulkemaan omia polkujaan. Heidän onnekseen polut kulkivat niin lähellä toisiaan, että he edelleen pystyivät jatkamaan matkaansa yhdessä, vaikkakin erillään. He eivät ehkä vihellelleet iloisina jatkaessaan matkaa, mutta tyytyväisinä päätökseensä ja onnellisina siitä että löysivät polut, joita kulkiessaan voivat edelleen matkata ystävinä ihan niin kuin tähänkin asti olivat tehneet.

Sen pituinen se. 

Rakas mummi, 23.7.1915-14.11.2011

Eilinen päivä toi mukanaan suru-uutisen, mummi nukkui pois. Mummini oli ehtinyt jo kiitettävään 96 vuoden ikään, joten kaikki nämä viimeiset vuodet ovatkin olleet jo itsessään kiitos ja lahja, ja vaikkei uutinen tullut kuin salama kirkkaalta taivaalta, onhan se silti suuri menetys ja suru.
Ajatukseni oli kirjoittaa mummin muistolle "aikajana" kaikista vuosikymmenistä, joina hän eli. Ajattelin kuitenkin googlata ensin hänen nimellään, jotta saan varmuuden hänen syntymäpäivästään. Vastaan tuli mummin kirjoittama runo, joka kertoo kaiken sen mitä olin ajatellut kirjoittaa, mutta hänen sanoillaan.

Mummi oli elämän monitaituri, taiteilijasielu joka ilmaisi itseään niin käsityötaiteen kuin sanataiteenkin puolella. Mummi ei pelännyt haasteita tai uusia kokemuksia, ja muistankin hänen vielä yli 80 vuotiaana käyneen joogassa ja uimassa ja kursseilla joko opettamassa tai sitten itse oppimassa uutta. Sellainen oli mummini. ja nyt mummi tuli tiensä päähän. Lepää mummi rauhassa. Nyyh.

MINUN POLKUNI
Rajan takaa alkoi polkuni tää
oli kotoisen turvallinen
Sieltä jatkui polkuni toiveiden tielle
Koitin itse määrätä kulkuni suunnan

Tuli mutkia matkaan
Maailma järkkyi syttyi sota
ja toiveiden täyttymys muuttui
Oli polkuni mutkaista, arvaamatonta
Vaaroja eteen tuli päivisin monta
Sodan kaaos oli, ei tiennyt silloin
missä kulloinkin päänsä sai kallistaa illoin.
Sodan tuhot, uhrit silmien eessä
Sitä katsella voi vain silmät veessä.

Sota päättyi
Tuli rauha
Hämmentyneenä taas oikeaa polkuaani etsimään aloin
Päälläni sodanaikaiset vaatteet,
sisällä minä ja elämänusko
Kempä tietäisi oikean, polkunsa pään,
joka johtaisi rauhaisaan elämään
Oli puutetta
sitä tuskin puuttui keltään
Koti rakennettava oli ja siihen myös perhe
Se elämän tarkoitus on
ei erhe
Alkoi nuoruuden aikainen kiireinen elämänvaihe

Polku kapea
oma taakkani mulla
Se joka on muillakin kulkijoilla
Se kevyt voi olla tai raskas kantaa  
Luja usko siihen voimia antaa
Ei ihmisen mieli oo aina sama,
se herkkä voi olla ja haavoittuva
Elämänilo tulee kuin taikomalla
Voi toisia auttaa palvelemalla muita
On helpompi katsella hymysuita

Toiset omaiset, ystävät, kanssamatkaajat
ovat uupuneet matkalla
Monet polkuni ylitse menneet,
viipyneet hetken
Omaa matkaansa jatkaneet tämän elämän retken
Raja viimeinen meillä on edessä
Kerran se hetki kädessä Elämänherran
Portti aukeaa yllättäen
ei paluutta ole
-Anna Moisio-

melankoliaa maanantaiaamuun....