Eilinen päivä toi mukanaan suru-uutisen, mummi nukkui pois. Mummini oli ehtinyt jo kiitettävään 96 vuoden ikään, joten kaikki nämä viimeiset vuodet ovatkin olleet jo itsessään kiitos ja lahja, ja vaikkei uutinen tullut kuin salama kirkkaalta taivaalta, onhan se silti suuri menetys ja suru.
Ajatukseni oli kirjoittaa mummin muistolle "aikajana" kaikista vuosikymmenistä, joina hän eli. Ajattelin kuitenkin googlata ensin hänen nimellään, jotta saan varmuuden hänen syntymäpäivästään. Vastaan tuli mummin kirjoittama runo, joka kertoo kaiken sen mitä olin ajatellut kirjoittaa, mutta hänen sanoillaan.
Mummi oli elämän monitaituri, taiteilijasielu joka ilmaisi itseään niin käsityötaiteen kuin sanataiteenkin puolella. Mummi ei pelännyt haasteita tai uusia kokemuksia, ja muistankin hänen vielä yli 80 vuotiaana käyneen joogassa ja uimassa ja kursseilla joko opettamassa tai sitten itse oppimassa uutta. Sellainen oli mummini. ja nyt mummi tuli tiensä päähän. Lepää mummi rauhassa. Nyyh.
MINUN POLKUNI
Rajan takaa alkoi polkuni tää
oli kotoisen turvallinen
Sieltä jatkui polkuni toiveiden tielle
Koitin itse määrätä kulkuni suunnan
Tuli mutkia matkaan
Maailma järkkyi syttyi sota
ja toiveiden täyttymys muuttui
Oli polkuni mutkaista, arvaamatonta
Vaaroja eteen tuli päivisin monta
Sodan kaaos oli, ei tiennyt silloin
missä kulloinkin päänsä sai kallistaa illoin.
Sodan tuhot, uhrit silmien eessä
Sitä katsella voi vain silmät veessä.
Sota päättyi
Tuli rauha
Hämmentyneenä taas oikeaa polkuaani etsimään aloin
Päälläni sodanaikaiset vaatteet,
sisällä minä ja elämänusko
Kempä tietäisi oikean, polkunsa pään,
joka johtaisi rauhaisaan elämään
Oli puutetta
sitä tuskin puuttui keltään
Koti rakennettava oli ja siihen myös perhe
Se elämän tarkoitus on
ei erhe
Alkoi nuoruuden aikainen kiireinen elämänvaihe
Polku kapea
oma taakkani mulla
Se joka on muillakin kulkijoilla
Se kevyt voi olla tai raskas kantaa
Luja usko siihen voimia antaa
Ei ihmisen mieli oo aina sama,
se herkkä voi olla ja haavoittuva
Elämänilo tulee kuin taikomalla
Voi toisia auttaa palvelemalla muita
On helpompi katsella hymysuita
Toiset omaiset, ystävät, kanssamatkaajat
ovat uupuneet matkalla
Monet polkuni ylitse menneet,
viipyneet hetken
Omaa matkaansa jatkaneet tämän elämän retken
Raja viimeinen meillä on edessä
Kerran se hetki kädessä Elämänherran
Portti aukeaa yllättäen
ei paluutta ole
-Anna Moisio-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti