Mihin hukkui joulufiilis?

Se on taas yksi joulu takanapäin. Kuten olen aiemminkin kertonut, olen aina pitänyt itseäni jouluihmisenä. Rakastan sitä, eli lahjojen, ruokien, koristusten ym. miettimistä ja puuhastelua sen ympärillä. Mutta kuinkas sitten kävikään? Kiirehän siitä sitten taas kerran tuli, ja stressi sen myötä. Olin kaiketi unohtanut ottaa huomioon pienen yksityiskohdan, että tämä oli ensimmäinen joulu kun kahden lapsen äitinä käyn myös töissä. Eli haave siitä, että ehtisi tehdä kaikkea kivaa ja käydä markkinoilla ja konserteissa ym. mureni pala palalta joulun lähestyessä. Mutta tulihan se joulu siitä huolimatta!
Tänä vuonna, vaikka joulu tulikin, ei tullut joulufiilistä. Sitä kaipasin kyllä kovasti. Kaiketi monen asian yhteenlaskettu summa. Ja kyllähän sitä tiettyyn vireeseen pääsee syödessään makoisaa jouluruokaa ja katsellessa kun lapset ihan tohkeissaan availee pakettejaan. Mutta.... se oma joulu, se jäi vähän nyt uupumaan. No ehkä sitten ensi vuonna taas uudelleen paremmalla onnella!
Mitä sitä sitten joululta haluaisi? Mielikuvaharjoittelua: Ulkona lunta. Sisällä paljon kynttilöitä ja tunnelmallista vanhaa joulumusiikkia. Ei kiirettä eikä stressiä. Mukavaa yhdessäoloa, pelaamista ja höpöttelyä. Herkullista jouluruokaa... Hmm... nyt kun tuota lukee niin moni noista asioista taasen toteutui, kuten kaikkina edellisinäkin vuosina. Mutta se joulufiilis :(

It's X-mas time...

Seitsemän kuolemansyntiä

Olen tässä viime aikoina pohdiskellut paljon elämää ja varsinkin sitä, miten sitä haluaa oman elämänsä elää. Välillä sitä siirtyy vahingossa vähän sivuraiteille, ja sen seurauksena mieleeni tuli teoria seitsemästä kuolemansynnistä. Ja koska googlaaminen on kivaa, luin aiheesta aikani kuluksi vähän enemmän :)

Ja mikä olikaan lopputulos??? Kyllä sitä tuntee taas itsensä syntistäkin syntisemmäksi! Ja pienenä kevennyksenä todettakoon että ei tässä olla ihan vakavin mielin ripittäytymässä. On vaan mielestäni jotenkin ironista, nuo niinkin vakaviksi synneiksi luokiteltavat asiat ovat jossain määrin ihan arkipäivää. Eikä siihen tarvita elinikää, vaan ihan yksi iltakin riittää:

Eletään joulukuun puoltaväliä ja ulkona on ihan helvetin synkkää ja sateista. Surffailen aikanikuluksi netissä. Tiskit on tiskattu ja lelut kerätty lattialta, eli ne pakolliset työt on tehtynä. Mutta joulu lähestyy ja joulusiivo sen myötä. Mutta, olen niin LAISKA että en viitsi edes aloittaa, en ainakaan tänä iltana. Vähän huikoo. Hmm... Paahdanpa itselleni leivän. Olipas hyvää, taidan ottaa toisenkin. Ja vielä yhden. Toisin sanoen olen YLENSYÖNYT itseni ähkyyn hiilareista, joita minun ei edes pitäisi syödä jos omistaisin edes jonkinlaista itsekuria. Lähden ulos tupakalle. Ja totean, että todellakin VIHAAN tätä säätä. TV:stä tulee ohjelmaa, jossa kollotellään paratiisisaarella auringon lämmössä. Olen rehellisesti KATEELLINEN. Minullekin kelpaisi pieni break away tähän väliin. Ja sitten iskee HIMO! Johonkin sellaiseen, mitä minulla ei ole tai mitä en voi saada. Suklaata! Miksei tässä helvetin hushållissa ole edes suklaata??? Ei voi ymmärtää ;) Hoh hoh, nukkumaankin pitäisi varmaan mennä, huomenna on taas touhun täyteinen päivä edessä; AHNEUKSISSANI olen haalinut itselleni taas hirveästi kaikkia hommia, mitkä pitäisi olla tehtynä ennen joulua, enkä ole saanut edes aloitettua; kortit on tekemättä ja lahjat hankkimatta, mutta ehtiihän sitä vielä totean, yllättävän stressittömin mielin. Ja sen sijaan että menisin nukkumaan tai tekisin jotain hyödyllistä, katselen netistä kauniita mekkoja ja toivoisin että jonain kauniina kesäpäivänä olisin siinä kunnossa että voisin sellaiseen pukeutua. Ihan kuin kahden pienen lapsen äidillä olisi useastikin aikaa tällätä ja laittaa, saati sitten oikeaa tilaisuutta pukeutua minimekkoon, mutta joskus se TURHAMAISUUSKIN iskee, ainakin ajatuksissa! :)

Jep jep... Eli ei taida näillä eväillä taivaspaikka aueta, hehee... Ja jos tätä nyt vielä pitää vähän enemmän analysoida, niin tuo turhamaisuus oli kyllä kaikkein vaikein sovittaa elämääni, mutta eikös sekin sinne saatu sopimaan. Ja nyt, ottamatta asioita liian vakavasti ja yrittäen olla murehtimatta olemattomia, aion nyt mennä nukkumaan ja näkemään unia vaikka mistä paheista! ;)

JOULUSTRESSIÄ PUKKAA, TAI SITTEN EI PUKKAA

Joulu on vuoden ihanin juhla! Mutta silti se tuottaa yleensä hirveetä stressiä :( Kovasti pitäis ehtiä tehdä vaikka mitä, huh.

Nyt on syksy ollut niin täynnä kaikenlaista murhetta ja huolta, että TAAS KERRAN päätän olla ottamatta joulustressiä. Mitenköhän onnistuu?

Joululehti on selattu läpi jo useaan otteeseen, ja mieli tekis osallistua jos jonkinnäköiseen konserttiin ja tapahtumaan, sekuntikello kädessä pitäis olla jos aikoisi kaikkea ehtiä...

Sitten pitäis siivota talo katosta lattiaan. Ja ehtiä askarrella lasten kanssa. Ja on joulukortit, ja lahjatkin pitäisi ehtiä hankkia. Kauneimpia joululauluja olis kiva käydä hoilottamassa ja sukulaisiakin olis kiva nähdä vielä ennen joulua.

No joo... Sitten alkaa tulla stressi jo pelkästä joulun ajattelusta. Ja sitten sitä ottaa järjen käteen ja toteaa että kaikkea ei voi eikä tarvi jaksaa tehdä. 

Tänä vuonna olemme alkaneet tehdä joulujuttuja jo hyvissä ajoin, on leivottu, ja varsinkin syöty pipareita. Ikinä aiempina vuosina ei ole joulukoristeita laitettu vielä itsenäisyyspäivänä, vaan vasta sitten kun on koti siivottu. Mutta ajattelin toimia tänä vuonna siinäkin asiassa toisin. Me lasten kanssa nautimme joulujutuista jo nyt, ja ilman sitä stressiä! Meillä on tontut ja porot rivissä ja kyntteliköt ikkunoissa. Tehdään kaikkia kivoja joulujuttuja ja murehdin sitten myöhemmin siitä josko jotain oleellista ei olekaan ehtinyt tehdä, se on sitten sen ajan murhe. Keskitytään siihen, mitä oikeasti halutaan joululta; yhdessä oloa läheisten kanssa, herkuttelua, mukavaa puuhastelua ja muuten vaan fiilistelyä!

RAUHALLISTA JA STRESSITÖNTÄ JOULUN ODOTUSTA KAIKILLE!!!