Olen tässä viime aikoina pohdiskellut paljon elämää ja varsinkin sitä, miten sitä haluaa oman elämänsä elää. Välillä sitä siirtyy vahingossa vähän sivuraiteille, ja sen seurauksena mieleeni tuli teoria seitsemästä kuolemansynnistä. Ja koska googlaaminen on kivaa, luin aiheesta aikani kuluksi vähän enemmän :)
Ja mikä olikaan lopputulos??? Kyllä sitä tuntee taas itsensä syntistäkin syntisemmäksi! Ja pienenä kevennyksenä todettakoon että ei tässä olla ihan vakavin mielin ripittäytymässä. On vaan mielestäni jotenkin ironista, nuo niinkin vakaviksi synneiksi luokiteltavat asiat ovat jossain määrin ihan arkipäivää. Eikä siihen tarvita elinikää, vaan ihan yksi iltakin riittää:
Eletään joulukuun puoltaväliä ja ulkona on ihan helvetin synkkää ja sateista. Surffailen aikanikuluksi netissä. Tiskit on tiskattu ja lelut kerätty lattialta, eli ne pakolliset työt on tehtynä. Mutta joulu lähestyy ja joulusiivo sen myötä. Mutta, olen niin LAISKA että en viitsi edes aloittaa, en ainakaan tänä iltana. Vähän huikoo. Hmm... Paahdanpa itselleni leivän. Olipas hyvää, taidan ottaa toisenkin. Ja vielä yhden. Toisin sanoen olen YLENSYÖNYT itseni ähkyyn hiilareista, joita minun ei edes pitäisi syödä jos omistaisin edes jonkinlaista itsekuria. Lähden ulos tupakalle. Ja totean, että todellakin VIHAAN tätä säätä. TV:stä tulee ohjelmaa, jossa kollotellään paratiisisaarella auringon lämmössä. Olen rehellisesti KATEELLINEN. Minullekin kelpaisi pieni break away tähän väliin. Ja sitten iskee HIMO! Johonkin sellaiseen, mitä minulla ei ole tai mitä en voi saada. Suklaata! Miksei tässä helvetin hushållissa ole edes suklaata??? Ei voi ymmärtää ;) Hoh hoh, nukkumaankin pitäisi varmaan mennä, huomenna on taas touhun täyteinen päivä edessä; AHNEUKSISSANI olen haalinut itselleni taas hirveästi kaikkia hommia, mitkä pitäisi olla tehtynä ennen joulua, enkä ole saanut edes aloitettua; kortit on tekemättä ja lahjat hankkimatta, mutta ehtiihän sitä vielä totean, yllättävän stressittömin mielin. Ja sen sijaan että menisin nukkumaan tai tekisin jotain hyödyllistä, katselen netistä kauniita mekkoja ja toivoisin että jonain kauniina kesäpäivänä olisin siinä kunnossa että voisin sellaiseen pukeutua. Ihan kuin kahden pienen lapsen äidillä olisi useastikin aikaa tällätä ja laittaa, saati sitten oikeaa tilaisuutta pukeutua minimekkoon, mutta joskus se TURHAMAISUUSKIN iskee, ainakin ajatuksissa! :)
Jep jep... Eli ei taida näillä eväillä taivaspaikka aueta, hehee... Ja jos tätä nyt vielä pitää vähän enemmän analysoida, niin tuo turhamaisuus oli kyllä kaikkein vaikein sovittaa elämääni, mutta eikös sekin sinne saatu sopimaan. Ja nyt, ottamatta asioita liian vakavasti ja yrittäen olla murehtimatta olemattomia, aion nyt mennä nukkumaan ja näkemään unia vaikka mistä paheista! ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti