Ihmisen oletusarvo

Millainen minä olen, mitä haluan ostaa/ tehdä??? Ajatus aiheeseen lähti siitä, että olemme vertailleet facebookissa pyöriviä mainoksia (siinä oikealla sivupalkissa...). Se on aika hurjaa ja pelottavaa, kun alkaa ajattelemaan että miten esim. sosiaalinen media kerää sinusta tietoa. Enkä ole ollenkaan selvillä että mistä tiedoista ne analyysinsä tekevät, mutta vähän se on kuitenkin vähintäänkin epäilyttävää... Kuinka paljon sitä oikeesti kannataa loppujen lopuksi itsestään tietoa antaa kun ei tiedä yhtään mihin se päätyy?

Joka tapauksessa, aiheeseen.... Olen 32 vuotias. Työssäkäyvä kahden lapsen äiti. Harrastuksikseni olen mainunnut fb:ssa joogan ja ratsastuksen, jotka itse asiassa olen myöhemmin poistanut (pakko oli käydä ihan tarkistamassa!). Asuinpaikkani olen myös kirjoittanut. Kiinnostuksen kohteeni ja "tykkäykseni" ovat vähän laidasta laitaan.

Mitä mainoksia mulle sitten tulee? TANKOTANSSIA! Lähes joka päivä minua kehotetaan kokeilemaan tankotanssia. Nettishoppaussivuja ehdotetaan myös usein, samoin kuin myös lasten tossukauppoja sun muita. Tuo citydeal mikä siellä myös pyörii päivittäin on nyt kuitenkin suht neutraali.

Mutta siis sitä tässä olen lähtenyt pohtimaan, että kuinkahan paljon noita fb-profiileja ja muita saman kaltaisia sivustoja käytetään etsimään "uhreja", mainoksen uhreja, ja muihin tarkoituksiin, joita ei ollenkaan ajattele kirjoitellessaan facebookiin. Itse olen täysin addiktoitunut facebookista, joten en edes pysty harkitsemaan vaihtoehtoa, että hei, nyt minä menen ja suljen käyttäjätilini ettei kukaan pysty käyttämään tietojani. Mihinhän muuhun tuota kaikkea informaatiota voisi hyödyntää? Murtovarkauksiin ym. varkauksiin? Fb  tietojen perusteella kyllä näkee ihmisen elämän aika tarkasti, jos siis on profiili niin että kaikki voivat nähdä. Omani ei ole, mutta en voi mennä takuuseen ettei sitä silti pääsisi tutkimaan muut kuin ystäväni. Ja silti sinne kirjoittelen, en nyt mitään tooooosi henkilökohtaisia, mutta kuitenkin omasta elämästäni kertovia asioita. Näin koukussa minä olen. Ja sitten on tietenkin aivan oma lukunsa chat-keskustelut. En edes uskalla lähteä ajattelemaan mitä kaikkea olen chattaillyt, tai siis että mitä jos yhtäkkiä joku päivä töihin mennessäni iltalehden kannessa olisikin lööppi että täältä löydät hakkeroidut fb-keskustelut, omani siellä mukana. OMG! Vähän tulee sellainen KGB meininki, että mitä jos siellä onkin jotain ihmisiä duunissa, joiden tehtävä on ainoastaan tarkkailla kaikkia keskusteluja ja päivityksiä ja etsiä sieltä ns. hyviä catchejä??? Enkä tällä tarkoita että omat juttuni olisivat niin helvetin mielenkiintoisia että ne jotain ulkopuolista kiinnostaisivat, mutta mietin, että onhan facebookissa paljon myös ns. oikeesti tärkeitä ihmisiä, joiden tekemisiä ja sanomisia seurataan muutenkin medioissa koko ajan.

Ja sitten taas vaihteeksi hairahdettiin sivupoluille aiheesta, josta oli tarkoitus kirjoittaa. Eli noista mainonnan kohderyhmistä.... Mikä on minun oletusarvoni siis?
- olen potentiaalinen homeshoppaaja (koska pienten lasten äidit harvemmin ehtii ihan huvikseen vaan shoppailemaan)
- tankotanssi... hmmm.. noh, olenhan kokeilunhaluinen ja tanssitaustan omaava liikunnasta kiinnostunut vielä suht vetreässä kunnossa oleva naishenkilö joka rakastaa kokeilla kaikkea uutta. Mutta mistä fb tietää sen??? Tuleeko teille muille myös tankotanssimainoksia??????
- lastentarvikkeet on tietenkin helposti selitettävissä, ne poimii vaan sieltä tiedot perheestä ja lasten iät niin jo alkaa tossutarjousta pukkaan
- ja nyt kun just tarkistin, niin siellä on seiska. siinä ne menevät kyllä metsään! ihan kuin mulla muka olis edes aikaa lukea jotain seiskan tapaista lehteä, saati sitten itressiä. noup.
- ai niin, ja sitten mulla on usein ollut myös se mainos, missä kehoitetaan luovuttamaan munasoluja hedelmällisyyshoitoihin. ovat kaiketi laskeneet että jahas, akalla on lapsiluku täynnä mutta ikä riittää vielä "lapsentekoon" ;)

Yleensä nuo mainokset kyllä siis tosiaan liippaavat kyllä aika läheltä sitä, mitä oikeastikin omassa elämässä tapahtuu tai on ajankohtaista. Eli jotenkin tämä bittiviidakko vaan osaa yhdistää oikeat langanpäät ja löytää matchääviä myyjä-ostaja pareja.

Noh, vielä ei ole tullut onneksi yhtään ryppyvoide mainosta! Eikä tukisukkahousujakaan ole paljoa tarjottu. Siinä vaiheessa alan kyllä vähän huolestumaan jos etusivun oikeassa laidassa alkaa pyörimään painonvartijoiden tai ikuista nuoreutta mainostavien kosmetiikkatuotteiden kuvia. Forever young, I want to be, forever young....

Mutta edelleen, kaiken tämän analysoinnin jälkeen, TANKOTANSSI? På riktigt?
(ei kai tässä sit muukaan auta kun alkaa treenaan, kun fb niin kehottaa...) ;)

Munamies

Suomi on kyllä niiiiiiin kummallisia asioita täynnä että huh! Meiltä löytyy eukonkantoa, löytyy suofudista, löylyä heitetään niin että jengiä tippuu ja uimaan on pakko päästä vaikka järvi on jäässä. Eikö sitä terve järkikin pitäisi sanoa että siinä vaiheessa kun on polviaan myöten mudassa niin pallon potkiminen on aika vaikeeta, tai että sauna ei ole tarkoitettu masokistien rajojentestaamispaikaksi vaan nautinnollisiin rentoutumishetkiin. Eukonkanto, ööö, siitä en löydä mitään järkevää sanottavaa, ja sitten vielä tuo avantouinti... Hmm... Oma järkeilyni on, että siinä vaiheessa kun "luonto kertoo" että nyt ei enää uida, järvi closed, jäässä, niin pitääkö sitä sitten ihan sahan kanssa mennä sinne sohlaamaan reikää että pääsee itseään karaisemaan. Hui!

Jep jep... Huomasitte kaiketi ironiani ja tarkoituksellisen asioiden kärjistämisen, ja taaskaan ei kukaan vedä puruja sieraimiin :) Lähestulkoon aina asioilla on kaksi puolta ja voihan noista hullutuksistakin löytää ne positiiviset puolet. Tarkoitukseni oli vain listata asioita, jotka saavat meidät suomalaiset ehkä jossain valossa näyttämään hitusen omituisilta, valtavirrasta poikkeavilta, ja voisihan sitä sanoa myös että kummallisen kiinnostavalta! Yksi lisäys on taas tullut listaan. Muualla maailmassa albumilistan kärkeen nousee Lady Gaga mutta suomessa listasijoitus jää alhaisemmaksi johtuen siitä että albumilistan ykkösenä on MUNAMIES! Ja jos tietoni on virheellinen, johtuu se siitä etten kovin tarkasti seuraa virallisia listoja, mutta olin kuulevinani radiossa että noin kävi. Vai oliko se Jukkapoika ja poika saunoo kuka tuon Gagan selätti, en nyt muista. Mutta takaisin aiheeseen..... Munamies. Puhuva ja pomppiva muna. Kimittävä näyttelijä munaan pukeutuneena. Ihan oikeesti... Aluksi munamies sai minut raivon partaalle, en kestä kovin hyvin kotimaista komediaa. Putousta en ole seurannut kertaakaan, joten miksi ihmeessä puhun edes munamiehestä????

Palaamme ajassa muutaman viikon taaksepäin. Istumme lasten kanssa olkkarissa ja katsomme lastenkanavaa. Ja sitten Emil 3,5v hihkaisee: mamma, munamies! WTF????? Munamiehestä onkin siis tullut lastemme sankarihahmo! No siihen tarkoitukseen hahmo onkin mielestäni ihan sopiva, hassunhauskaa höpsötystä lapsille. Unohtamatta sitä että alunperin munamies oli tarkoitettu aikuisten viihteeksi. Ja suomesta varmasti löytyy paljon niitäkin ihmisiä jotka kotisohvalla höröttelevät munamiehen jutuille. En kuulu niihin... Mutta mitä mamma ei lastensa hyväksi teksi, joten munamiestä on kuunneltu ja katseltu, kyllästymiseen asti. Positiivista tässä on se, että munamies on mielestäni ihan sopivaa katseltavaa pienemmillekin, toisin kuin monet muut lasten kanavalla pyörivät ohjelmat. Ja onhan se mukaansatempaavaa, saa hyvälle tuulelle, suorastaan pomppimaan..... right....... ;)

Terveisiä Pietarista!

Pietari (ven. Санкт-Петербург, Sankt-Peterburg, kutsumanimeltään Piter^[1], Питер vuosina 1914–1924 Petrograd, 1924–1991 Leningrad) on noin 4,7 miljoonan asukkaan suurkaupunki. Se on Venäjän toiseksi suurin ja Euroopan neljänneksi suurin kaupunki ja tärkein VenäjänItämeren satamakaupunki. Pietari on myös maailman pohjoisin yli miljoonan asukkaan kaupunki.^[2] Se sijaitsee Suomenlahden pohjukassa Nevan suistossa, osittainKarjalankannaksen kaakkoisosassa ja suiston saarissa. Pietari on Venäjän suurimpia kulttuurin ja koulutuksen keskuksia. Pietarin historiallinen keskusta on Unesconmaailmanperintökohteiden luettelossa.


Eli tuolla tuli käytyä! Työnmerkeissä olin reissussa, mutta kyllähän sitä ehti siinä sivussa vähän leikkiä turistiakin. Olen kerran aikaisemmin käynyt itärajan toisella puolella, silloisessa Leningradissa. Tuolta matkalta en juurikaan muista mitään, eikä se johdu naapurimaan kansallisjuomasta, vaan siitä että olin silloin ehkä 5-6 vuotias. Joten kaikki oli minulle uutta ja ihmeellistä! 


Sen sijaan, että kirjoittaisin tyypillisen matkakertomuksen ja kertoisin kaikista nähtävyyksistä (joista en itse asiassa ehtinyt nähdä montaakaan muuta kuin ulkopuolelta, joten uusi reissu tarvii tehdä kyllä joku päivä), korjaan mielummin muutaman virheellisen mielikuvan ja vahvistan muutaman, joita itselläni ainakin oli ennen matkaa koskien rakasta itänaapuriamme:


1. VENÄJÄLLÄ ON RUMAA - venäjällä ei todellakaan ole rumaa! Arkkitehtuuri on aivan uskomattoman kaunista ja ainakin keskusta hyvin hoidettu ja restauroitu joten kaunista oli, tosiaan. (Tosin, en käynyt keskustan ulkopuolella, siellä totuus on luultavasti toinen, mutta ei viitsi puhkaista kuplaa ainakaan vielä tässä vaiheessa=


2. VENÄJÄLLÄ ON LIKAISTA - töööööööt, taas wrong. Olin oikein yllättynyt, miten puhtaana kaupungin keskusta pidetään valtavasta ihmismäärästä huolimatta. Monet euroopan suurkaupungit ovat paaaaaljon likaisempia kuin esimerkiksi Pietari. Välillä ihan hirvitti tumppaa tupakkaa kadulle kun tuntuu ettei siellä ole roskan roskaa. Mutta ei tullut poliisi viemään vaikka niin jouduin joskus tekemäänkin jos ei ollut tuhkista lähettyvillä.


3. VENÄLÄISET OVAT MÖRÖKÖLLEJÄ - eli sellaisia synkkiä ja hiljaisia. Ei, kovasti olivat puheliaita ja ystävällisiä!


4. VENÄJÄ ON SISÄÄNPÄINKÄÄNTYNYT VALTIO EIKÄ HYVÄKSY VAIKUTTEITA MUUALTA MAAILMASTA - and wrong again. Kyllä siellä katukuvassa alkaa myös jo näkymään eurooppalaiset vaatemerkit ja muut brandit. 


5. VENÄJÄLLÄ EI PUHUTA ENGLANTIA - true. Todellakin oli kielimuuri vastassa reissussa. Onneksi oli tulkki mukana reissussa niin sai työasiansa edes jotenkin esitettyä ymmärrettävästi. Joten jos sitä halajaa enemmän venäjän markkinoille, noin niin kuin työn puolesta, se on sitten uuden kielen opiskelu edessä, mikä sinänsä on ihan kiva juttu. Innolla odotan! 


6. VENÄJÄLLÄ JUODAAN PALJON VODKAA - kyllä. Vodkaa vodkaa ja vodkaa. Onneksi oli työmatka niin oli jotain rajoittavia tekijöitä ja säästyttiin krapula-aamuilta. Mutta edelleen, ehkä sitten seuraavalla kerralla ;)


7. VENÄLÄISET NAISET OVAT AINA TIP TOP VIIMEISEN PÄÄLLE TÄLLÄTTYJÄ - jep, näin on. Kyllä sitä tuli itselle sellainen peikkotyttö olo vaikka kuinka epätoivoisesti oli pyntännyt itseään, mutta en ollut käynyt kampaajalla enkä manikyyrissä enkä pedikyyrissä enkä muissakaan ilmeisesti jokaisen venäläisnaisen arkipäivään kuuluvissa hoidoissa. Tässä meillä suomalaisilla on kyllä petrattavaa useimmilla.


8. SERGEY - jos Pietarissa on 5 milj. asukasta, otaksun, että noin 2,5 niistä on miehiä. Oletan, että näin ollen Pietarissa asuu noin 1 miljoonaa Sergeytä! Kaiketi joka kolmas venäläinen mies, jonka tapasin oli Sergey. Eli niitä siellä riittää... :)


Näin ollen, pitemmittä puheitta, voin lämpimästi suositella kaikille matkaa lähelle mutta niin kauas. Matkailu avartaa! 

unplugged morning...

Fiilistelyä fiilistelyä...

We'll do it all
Everything
On our own

We don't need
Anything
Or anyone

If I lay here
If I just lay here
Would you lie with me
And just forget the world?

I don't quite know
How to say
How I feel

Those three words
Are said too much
They're not enough

If I lay here
If I just lay here
Would you lie with me
And just forget the world?

Forget what we're told
Before we get too old
Show me a garden
That's bursting into life

Let's waste time
Chasing cars
Around our heads

I need your grace
To remind me
To find my own

If I lay here
If I just lay here
Would you lie with me
And just forget the world?

Forget what we're told
Before we get too old
Show me a garden

That's bursting into life

All that I am
All that I ever was
Is here in your perfect eyes
They're all I can see

I don't know where
Confused about how as well
Just know that these things
Will never change for us at all

If I lay here
If I just lay here
Would you lie with me
And just forget the world?

Etsivä löytää?

Hei. Etsin itseäni, oletteko sattuneet näkemään? ;)
Aina puhutaan, että teinit etsivät itseään ja se ikäkausi on jo kyllä kauan sitten taakse jäänyttä elämää, onneksi. Tai sitten on viidenkympin villitys. Ja siihen on kyllä vielä vajaa parikymmentä vuotta aikaa, sekin onneksi.

Ja pienenä tarkennuksena, en tunne olevani hukassa, pikemminkin päinvastoin.

Elikäs, en tiedä johtuuko se elämänkokemuksen karttumisesta, tiettyjen rajapyykkien ohittamisesta vai mistä, mutta jotenkin sitä on alkanut miettimään omaa elämäänsä tosi tarkoin... Ulkopuolisin silmin voisi katsoa, että mitä se nyt enää miettimään, koko pakettihan on kasassa, on lapset ja talot ja autot ja duunit, se on siinä.

Aikaa on tosi vähän joten se miten sen käyttää pitää tarkoin harkita. Lasten kasvattaminen kasvattaa todellakin itseä myös, sitä löytää itsestään aivan uusia puolia edelleen. Enää ei ajattele ainoastaan omaa elämäänsä, vaan väistämättä haluaa panostaa myös siihen, millaisen maailman haluaa jättää lapsilleen ja lapsenlapsilleen ja lapsenlapsenlapsilleen jne. Oman perheen pyörittäminen pistää väkisinkin aina vertailemaan sitä, millaisessa perheessä itse on varttunut, jonka johdannaisena omia vanhempiaan katsoo myös aivan eri tavalla, omalla kohdallani voin olla onnellinen todetessani että hyvää työtä ovat tehneet, ja helppoa ei varmasti ole ollut ;) Ja sitten on tietenkin myös se tosiasia että sitä mukaa kun itse vanhenee, ne muutkin läheiset vanhenevat. Ei ole enää kovin montaa isovanhempaa täällä tallaamassa, ja ne jotka ovat, alkavat olemaan aika loppusuoralla. Sekin pistää miettimään, varsinkin kun katsoo miten tämä yhteiskunta kohtelee vanhuksia.

No joo, summa summarum... Ei ole enää niin huoleton. Ei ole kuolematon tai ikuisesti nuori. Arjen pyörityksessä huomaa, kuinka todellakin kallisarvoista se aika on, ja kuinka tärkeää se, miten sen käyttää. Arjen taisteluissa sitä oppii näkemään, millaisia elämänarvoja sitä todellisuudessa haluaa tai millaisten elämänoppien mukaan haluaisi elää.

Ei ehkä pitäisikään puhua itsensä etsimisestä, vaan itsensä kuuntelemisesta. Mitä minä oikeasti elämältä haluan ja mitkä ovat ne tiet jotka sinne vie? 32 vuotta takana, enkä päivääkään kadu (paitsi ehkä muutamaa siellä täällä;) ) mutta siinä ajassa olen oppinut tuntemaan jo itseäni aikasta hyvin. Ja varsinkin vuoteni pienten lasten vanhempana ovat tuoneet lisää varmuutta siihen, millainen olen ihmisenä, millainen arvomaailma minulla on. Tiedän mitä haluan.

Elämä kuitenkin on yhtä etsimistä. Ja jos nyt ei sitten itsensä etsimistä, niin ehkä onnen etsimistä. Tai sisäisen rauhan etsimistä. Tai sitten teiden etsimistä, vähän niin kuin lasten tehtäväkirjassa, jossa on niitä sotkuisia kiemuroita... Itse olen vasemmassa alakulmassa sormi suussa, ja oikeassa yläkulmassa on se, mitä haluan. Nyt pitäisi vaan sitten löytää oikea reitti perille :D