Kyllä maalla on mukavaa...
... ainakin osan ajasta!
Voittaako maalla asuminen kaupunkiasumisen? Tietenkin se on myös paljon ihmisestä kiinni, toisille sopii toisille ei. Vielä pari vuotta sitten olin täysin varma että kuulun tuohon ryhmään joille se sopii, nykyisin vähän välillä jo epäilyttää... Kumpa löytäisin sen sopivan välimuodon! Kaupunkiasujaa minusta tuskin koskaan enää tulee, ts. ei kerrostaloille ja ei ilman omaa pihaa oleville asunnoille. Ei myöskin lukuisille naapureille, ja jyrkkä ei liikenteelle ja metelille. Mutta, nämä maalla asumisen edut:
Maalla on ihanan rauhallista - ts. tänne ei eksy vahingossa edes kaverit.
Ihanaa päästä eroon kaupungin hälinästä - olemme siitä niin kaukana, että edes kotipitsan kotiinkuljetus ei yllä meille asti
Maalla on lähempänä tuotantoketjun alkulähteitä - totta, ja positiivista, mutta kun sitten joskus tekisi mieli niitä ketjun toisen pään tuotteita, kuten esim. makuunikarkkia, sen hankkimiseen tarvitaan lapsenvahti, auto ja ylimääräistä aikaa sellainen 45 min.
Ihanan hiljaista - niin, ihmisäänistä. Yhtenä aamuna oikeesti kuulin kun kukko lauloi kun menin aamutupakalle aikaisin. Ja sitten on lintuja. Ja koiria. Ja surisevia pörriäisiä joka lähtöön.
Oma iso piha - niin, ja kukahan sitä ehtis vielä hoitaa
Lapsille paljon leikkitilaa - vaikka sitä olisi kuinka reilusti, kivoin leikkipaikka on kuitenkin jossain oman pihan ulkopuolella
Kunnon talvet ja paljon lunta - ja huoltoyhtiöltä tilattu lumitöidenteko? nohouuuu, ihan itse väännetään joka helvetin ikinen päivä kun sitä sataa ja sataa aina vaan
Pääsee olemaan osa luontoa - todellakin. Kun on pienikin ukkonen tai myräkkä niin sähköt saattaa mennä moneksi tunniksi, tai satelliitti ei poimi kanavia tai netti ei toimi. Ei siinä silloin muu auta kuin olla osa luontoa.
Kaunis vehreä miljöö - kyllä. On koivuja ja mäntyjä, ja kuusia. Ja kun on kuusia, on hyttysiä. Ja kun on paljon kuusia, on ihan perkeleen paljon hyttysiä!
No joo, taitaa kuppi olla tällä hetkellä puoliksi tyhjä sen sijaan että olisi puoliksi täysi. Onhan maalla asumisessa oikeasti niitä ihanuuksiakin, ja valinta muuttaa tänne aivan tietoinen. Ehkä yksi kauneimmista hetkistä mitä voi olla, on mielestäni se, kun voi kylmänä pakkasyönä istua ulkona ja nähdä sen uskomattoman tähtitaivaan mikä loistaa (täällä ei näet ole katuvaloja jotka häiritsisivät tähtien loisteen näkemistä...). Lähestulkoon yhtä kaunista on, kun aurinko nousee ja pellot ovat usvan peitossa. Ja kyllähän siinä oikeesti mielikin rauhoittuu kun ajelee kotiin katsellen upeita maalaismaisemia. Maalla tuoksuu ihanalta (paitsi silloin kun naapuri on lannoittanut pellot). Täällä on tilaa hengittää. Ja täällä lapsetkin oppivat näkemään, mistä ruokamme tulee ja samalla kunnioittamaan sekä luontoa että eläimiä. Oikeastaan tuo "olla osa luontoa" ei tunnukaan niin pahalta vaihtoehdolta! :) Jälkiruoaksi käydään poimimassa mustikat ja metsämansikat omasta pihasta, ja ratsastamassa voidaan käydä melkein naapurissa.
Silti, vaihtoehtojen punnitseminen on vaikeaa. Ja miten ihmeessä minun on AINA haluttava jotain, mitä en voi saada, tai minkä saaminen on vaikeaa. Usein kuitenkin saan haluamani, koska muut vaihtoehdot eivät vain yksinkertaisesti sovi minulle. Olen itsepäinen, päättäväinen ja kun jotain saan päähäni niin teen sen eteen töitä niin paljon, että lopulta onnistun. Eli mites tässä tapauksessa, jos oikein olen sinnikäs, löydänkö maalaistalon vain 2km päästä keskustasta, isolla pihalla ilman naapureita mutta kuitenkin lähellä palveluita ja kävelymatkan päässä keskustasta. Jaa'a, jostain ehkä joudun tinkimään kuitenkin. Mutta mistä? Se on kuitenkin aivan varmaa, että yhdestä asiasta en tingi koska sen olen asettanut aina jonkinnäköiseksi ehdoksi määrittämään sitä millaisessa talossa haluan asua: eli PITÄÄ VOIDA MENNÄ PIKKUHOUSUISSA PIHALLE! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti