Mamma laulaa tuutulauluja...

Tämä mamma se on kova tyttö laulelemaan... Laulan autossa. Ja suihkussa. Kokatessani ja siivotessani. Olen kuin yksi seitsemästä kääpiöstä, kun laulain työtäin teen. Ja lasten kanssa lauletaan, ja lapsille lauletaan.

Mamma, laula tuutulaulu! "Joka ilta kun lamppu sammuu..." kyllähän meillä tuotakin hoilotellaan joskus iltaisin. Joskus kun Emil oli ihan pieni, ja hänelle laulelin joskus pitkiäkin aikoja kun tuo nukkumaan meno ei ole koskaan oikein ollut "Empun juttu", eli siinä saattoi joskus vierähtää jopa parikin tuntia. Juontaen juurensa niistä ajoista, kun perinteisten tuutulaulujen lista olitiin kaluttu läpi jo pariin kertaan, otin iltaohjelmistoon muitakin kappaleita ;)

Jos kerran lauletaan, niin miksei lapselle voisi laulaa sellaisia kappaleita, jotka ovat itselle tärkeitä tai mieleisiä. Tuskin se lapsi niitä sanoja niinkään kuuntelee, kunhan vaan kuulee tutun äänen johon voi turvallisesti nukahtaa. Meillä onkin siis ihan omat tuutulaulut. Lapset saattavat kuulla unilaulukseen guns'n rosesia tai beatlesiä, Egotrippiä tai milloin mitäkin.

Se on aikasta jänskää, kun miettii että millaisia fiiliksiä mikäkin biisi saa itsessä aikaan. Kun on tällainen tunne-eläjä, saattaa jotkut kappaleet herättää suuriakin tunteita tai saada kyyneleen vierähtämään poskelle. Moni kappale yhdistyy mielessä johonkin tiettyyn paikkaan tai tiettyyn tilanteeseen tai henkilöön. Jotkut biisit jaksavat vuodesta toiseen säväyttää.

Ja miksi tämä "tarina" tänään? Kunhan nyt tein taas aikamatkaa muistoihin lauleskellessani "tuutulaulua"...

Yksi on kuitenkin ollut ylitse muiden jo muistaakseni lukioajoista lähtien. Eräs biisi, jonka osaan varmasti unissanikin ulkoa, joka jollain omituisella tavalla on kulkenut matkassani jo, mitä siitä nyt tulee, viitisentoista vuotta ainakin. Ja aina se on yhtä sielukas (voiko musiikkia kuvailla sanalla sielukas?). Lapset on jo vatsassa kelluessaan kuunnelleet sitä, sitä on laulettu pitäen kädestä pinnasängyn pinnojen välistä, ja sen sanoihin nukahdetaan pää vatsani päällä nykyisinkin.