perjantai 25. maaliskuuta 2011

Dear food diary

Ihan fiiliksissä!!!!!!!! Kyllä maalla on sitten mukavaa! Kävin tänään työni puolesta tutustumassa Labbygårdin luomutilaan Isnäsissä. Voi että, sellaisen kuvan ruokatuotannosta haluaisin lapsillenikin antaa, sinne mennään varmasti kesällä koko perheen voimin! Toivon, että voin omille lapsilleni opettaa tätä luontaista ravintoketjua siinä määrin, että he tietävät mistä heidän ruokansa on peräisin, tai että mitä ylipäätään syövät. Ei se jauhelihakaan aina ole ollut sellaisia kiemuraisia pötköjä paketissa, vaan se on joskus ollut ihan elävä eläin jne. jne.
Labbyssä tuotetaan tarkoin määriteltyä luomua, sekä viljaa, kasviksia että lihaa. Ja vaikka olenkin asiaa pähkäillyt jo pidempään, ajaessani tilalta pois päin päätin, että tässä perheessä tullaan jatkossa syömään entistä enemmän luomu- ja lähiruokaa. Se jos joku on sitä aitoa ruokaa. Siellä ne lehmät söivät onnellisena ulkona ruokaansa, ei ahtaita pilttuita tai tunkkaista lannanhajua. Puodista sain tilaamani tuotteet, kasvikset, jauhelihan ja kananmunat, ihanissa paperipusseissa ilman turhaa pakkausmateriaalia. Miksi oi miksi tästä kaupankäynnin muodosta on luovuttu niin suurelta osin? Noh, onneksi se on nyt palaamassa, ja ihan jopa villityksen muodossa, siis tämä lähiruoka. Mutta oikeasti, kun asiaa ajattelee, niin kerrankin joku järkevä trendi, mikä toivottavasti on myös kestävämpi kuin useammat muut lifestyle-trendit.
Harmikseni tosin tarvii samaan hengenvetoon todeta, että on kuitenkin vähän turhan absurdia ajatella, että tämän perheen ruokkisi täysin luomu- ja lähiruoalla, joo ei näillä tuloilla. On se kurjaa kun tässäkin asiassa kuitenkin, ainakin jonkin verran raha ratkaisee. Tuntuu toisaalta vähän nurinkuriselta, että ruoka, jonka itse hakee suoraan tilalta, maksaa paaaaljon enemmän kuin vastaava tuote tuotuna ulkomailta jossain supermarketissa. Mutta on se kyllä sen arvoista, eli tämä on yksi niistä asioista missä en halua säästää, säästän sitten mielummin vaikka jossain muussa sen verran, että voin hyvillä mielin tehdä ekologisempia valintoja ruokaostoksillani.
Eli tämä meidä ekologinen jalanjälkemme... Ei pelkästään se, että ruoka maistuu paremmalta, saa minut hyvälle tuulelle, vaan myös se, että tunnen oikeasti valinnoillani vaikuttavani johonkin suurempaan. Joku saattaa tässä vaiheessa ajatella, että hei, eihän se nyt yhden ihmisen valinnat mitään paranna, mutta onhan sekin jo alku.
Mitä te ruoaltanne haluatte? Minä haluaisin, täydellisessä maailmassa, että ruoka, jota syön, on tuotettu luonnonmukaisesti, ilman mitään ylimääräisiä kemikaaleja, lisä- tai säilöntäaineita. Haluaisin, että liha, jota syön tulee eläimistä, joiden tiedän eläneen onnellisen elämän hyvissä ja kullekin lajille luontaisissa olosuhteissa. Ja maussakin on tosiaan eroja! Kyllä se aito ruoka maistuu monin verroin paremmalta kuin liian pitkälle jalostettu. Mutta jokaisellahan meistä on vapaus valita mitä sieltä kaupasta ostaa, ja sitä kautta vaikuttaa siihen, mitä siellä myydään. Tämä onkin siis vain oma näkemykseni siitä, mikä olisi paras vaihtoehto, ja kompromissejahan sitä täytyy tehdä joka tapauksessa, no matter what.
Mutta sanonpa vain, että kyllä siitä saa sellaiset kicksit, kun tuollaisissa paikoissa käy, että saa varmasti omille jo olemassa oleville käsityksilleen asioista, miten niiden tulisi olla, niin lisää vahvistusta. Ja vaikka ulkona oli hirveä keli, lunta pyrytti ja tuuli tuiversi, niin auton sisällä paistoi koko matkan aurinko! :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti