From me to You!

"Let us be grateful to people who make us happy, they are the charming gardeners who make our souls blossom." -Marcel Proust- "Ystävät ovat kuin alusvaatteita, aina lähellä. Parhaat ystävät ovat kuin kondomi, aina suojaamassa. Tosi ystävät kuin viagra, nostavat ylös kun olet maassa." "Saadaksesi ilosta kunnolla irti, sinun on jaettava se jonkun kanssa." "A friend is someone we turn to when our spirits need a lift, A friends is someone we treasure for our friendship is a gift. A friend is someone who fills our lives with beauty, joy, and grace And makes the whole world we live in a better and happier place." -Jean Kyler McManus- Ystävyys, kaveruus, toveruus. Frendi, ystis, kamu, kaiffari. Rakkaalle lapselle on monta nimeä, kuten on myös rakkaalle ystävälle! Mikä saa minut nyt kirjoittamaan juuri tästä? Aina sitä ajattelee, että aivan liian harvoin ehtii nähdä ystäviään, rupatella, keskustella syvällisiä, halata, nauraa, pitää hauskaa. Niin se arki vaan painaa päälle, että viikot kuluvat ja yhtäkkiä huomaa ettei ole pitkään aikaan mukamas edes ehtinyt kysyä toisten kuulumisia. Harmillista, mutta niin siinä aina vaan käy. Viime viikonloppuna ehdin kuitenkin pitkästä aikaa istua ihan rauhassa ystävieni seurassa ja se muistutti minulle taas siitä, kuinka tärkeitä ystävät ovat. Ystävyys on varmasti yksi yleisimmistä aforismin- tai runonaiheista, ja siitä voidaan kirjoittaa riimitellen tai metaforia käyttäen, voidaan lausua viisaita sanoja sen tärkeydestä, tai ylistää sitä, kuinka onneliseksi ystävät tekevät ihmisen. Jotenkin minusta tuntuu kuitenkin siltä, että toisten kirjoittamat sanat eivät riitä aina kertomaan sitä mitä ihmiset toisilleen merkitsevät. Kun asiat sanoo omin sanoin, tarkoittaa sitä todella. Joten, ilman riimejä tai runoja, from me to you, and from the bottom of my heart: Olette minulle tärkeitä! <3 Mutta onhan tässäkin aiheessa omat koukeronsa, joita olen paljon pyöritellyt mielessäni... Nimittäin ystäväkategoriat! Vähän kuten yrityksillä on omat asiakassegmenttinsä, luokitellaan ystäviä ihan yleisen käytännön mukaan eri luokkiin! I sydänystävät II lapsuudenystävät III työkaverit/ opiskelukaveri IV tyttöystävät/ poikaystävät V tytöillä tyttökaverit ja pojilla poikakaverit VI sen ja sen kaverit, ja sen ja sen kaverit jne. Ja kyllähän itsekin monesti käytän juuri jotain noista ilmaisuista, ihan vain selventämään suhdettani johonkin tiettyyn ihmiseen, mutta kuitenkin, onhan se nyt vähän hassua, eikö voisi vain olla ihan yksinkertaisesti ystäviä vaan. Tai sitten kavereita, mikä on sitten "yhtä astetta alempi" ystävästä. Jep jep... Koska käytän sanaa ystävä, ja koska kaveri? Koska kaveri ylenee kaverista ystäväksi? Voiko ystävyys vuosien varrella haaleta kaveruudeksi? Mikä on ystävyyden ja rakkauden ero? Aiemmin kirjoitin rakkauden erilaisista ilmenemismuodoista, joten tämä on hyvää jatkopohdintaa sille... Sillä kyllähän minä voin sanoa rakastavani ystäviäni. En ehkä päätä puhelua ystävälleni sanomalla että rakastan sinua, mutta yritän tässä jotenkin selventää ajatusmaailmaani siitä, miten mielestäni ystävyys ja rakkaus ovat tunnetiloina suhteellisen samankaltaisia. Itselläni on monia ystäviä, joita en oikein edes osaa lajitella, ja olenkin monesti miettinyt, että miksi ihmeessä pitäisi edes yrittää pystyä selittämään joku ystävyyssuhde jollain yleisesti hyväksytyllä termillä? Minulla on ystäviä, joita näen aivan liian harvoin, mutta silti he ovat lähellä sydäntäni. Minulla on ystäviä, joita en välttämättä edes ole tuntenut kauaa mutta silti jostain syystä tunnen jonkinlaista yhteyttä heidän kanssaan. Minulla on ystävä, jonka kanssa arjen jakaminen tekee minut onnelliseksi. Minulla on ystävä, jonka kanssa olemme kuin yö ja päivä, mutta silti olemme jostain syystä aina pysyneet erittäin läheisinä. Minulla on ystävä, jonka tunnen olevan oma soul-mateni, jostain täysin käsittämättömästä syystä. Minulla on ystävä, jonka kanssa voimme keskustella asiasta kuin asiasta niiden oikeilla nimillä, tuntematta kuitenkaan tarvetta olla aina samaa mieltä. Minulla on ystäviä, joiden kanssa saan olla täysin oma itseni. Minulla on ystäviä, jotka saavat minut nauramaan, välillä myös itkemään. Minulla on ystäviä, jotka saavat minut tuntemaan itseni tärkeäksi. Ja minulla on ystäviä, joiden tiedän olevan tukenani tapahtui sitten mitä tahansa. Miksi elämää tarvii aina niin kovasti lokeroida? Eikö asiat voitaisi kohdata sellaisina miltä ne tuntuvat sen enempää väkisin järkeilemättä? Jokainen ystävä on yksilö, ja jokainen ihmissuhde uniikki, joten miksi se pitäisi väkisin laittaa johonkin tiettyyn koloseen? I don't want to!!!! -Open spirit, open mind- Kaikille ystävilleni, ikään ja sukupuoleen katsomatta, lähellä tai kaukana: KIITOS ETTÄ OLETTE OLEMASSA! LOVE YOU!