Hurahtanut hyvään oloon! :)

Olen ihan koukussa! Paitsi että sehän on ihan luonnollista... Mutta jokaisella on omat keinot miten siihen pyritään. Miten minä sitten tähän tilanteeseen päädyin? Millaiseen tilanteeseen ihmisen täytyy itsensä ajaa tajutakseen, että asioihin voi vaikuttaa ja niille kannattaakin tehdä jotain ennen kuin homma karkaa lapasesta. "Länsimaissa masentuminen lienee tuttu lähes kaikille ihmisille. Tälläkin hetkellä reilusti 200 000 suomalaista on depressiossa, mutta heistä ehkä vain joka kolmas on hoidon piirissä. Yleislääkärillä käyvistä potilaista 10-15 %:n arvellaan kärsivät masennustilasta ja jopa kolmanneksella on selviä masennusoireita." "Stressi on elimistön tila, joka syntyy, kun suorituskyky ei vastaa vaatimustasoa. Stressi syntyy yleensä elämän eri kriiseissä, jolloin henkinen energia kuluukin ongelmien ratkomiseen, eikä työntekoon riitä enää voimavaroja. Työsuoritus heikkenee ja stressioireet alkavat ilmetä. Niitä ovat unettomuus, seksuaalisen kiinnostuksen tai kyvyn heikkeneminen, muistihäiriöt, keskittymiskyvyn heikkeneminen ja virheiden tekeminen lisääntyvässä määrin." "Vuonna 2003 Suomessa yli 15-vuotiaista ylipainoisia oli 26,2 prosenttia ja lihavia 12,8 prosenttia, yhteensä 39 prosenttia. Suomalaisista kouluikäisistä lapsista vuonna 2005 oli ylipainoisia 10 – 20 prosenttia. Vuoden 2007 Finriski-tutkimuksen mukaan suomalaismiehistä normaalipainoisia on enää 33 prosenttia ja naisista 48 prosenttia." Muutamia lainauksia siitä, mikä meissä mättää. Tai siis sillä osalla meistä, jotka eivät vielä ole tajunneet miten tärkeää itsestään on pitää huolta. Noh, kyllä sekin päivä koittaa varmasti jokaiselle, että asia tulee ajankohtaiseksi ja alkaa pohdinta missä mentiin metsään. Itse kuuluin vielä vuosi sitten juuri tuohon kategoriaan, eli kaikki muu oli tärkeämpää kuin hyvinvointi. Eikä syynä ollut se, etteikö se olisi kiinnostanut, se vaan jotenkin unohtui huomaamatta. Oli pieni lapsi. Ja toinen tulossa. Ja oletusarvohan on ettei pienten lasten äitien kuulu edes miettiä itseään (kukahan viisas tuonkin keksinyt...). Jos panostaa itseensä on huono äiti kun ei sen verran välitä että pitäisi lapsiaan etusijalla. Wroooong, kyllä nämä kaksi asiaa voi tehdä samaan aikaan. Lapseni ovat minulle tärkeintä maailmassa, mutta jos hyvin organisoi ja delegoi arkea, jää sitä aikaa itsellekin, ja jos ei jää niin sit sitä järjestetään. Palataan vielä tuohon, miksi olin yksi niistä pöllöistä jotka eivät tajunneet omaa parastaan... Siinä sirkuksessa unohtui sitten oma hyvinvointi, sekä fyysisesti että henkisesti. Ei (muka) ehtinyt syödä, ja naposteli sitten kaikkea mitä ohimennen käteen tarttui. Ei jaksanut harrastaa, oli niin väsynyt. Kun väsytti, suklaa piristi (ja piristää tosin vieläkin, kaikesta sentään ei voi luopua ;) ) . Ja sitten ei ollut tyytyväinen peilikuvaansa kun kaikki paikat vähän riippuu ja roikkuu eikä mikään oikein näytä enää hyvältä. Kaikki asiat mitkä harmittivat pyörivät päässä ja muodostivat ns. lumipalloefektin. Ja sitten tuli ahdistus, ja harmitus siitä että tuli ahdistus. Oli pakko pysähtyä vähän miettimään että mites tässä nyt on tän asian laita, koska kuitenkaan ketään muuta kun itseään ei ole syyttäminen siinä vaiheessa jos aikuinen ihminen ei itse tajua omaa parastaan. Sanoin asiat ääneen, sekä itselleni että muille. No mitä sen jälkeen tapahtui? Ensin tuli toteamus itselleen että näin ei voi jatkua. Sitten piti osata sanoa ääneen mikä harmittaa. Ja muuttaa sanat teoiksi. Ja sitten tuli hurahdus! :) Omaa aikaa, sitä todellakin tarvitsin. Harrastuksia, joissa pääsee irti arjesta. Ja voi että sitä fiilistä kun ekan kerran olin ratsastamassa parin vuoden tauon jälkeen! Siinä jäi vaippahelvetti ja muut arjen askareet odottamaan kun mamma päästeli menemään! Ihanaa. Sitten löysin syksyllä Shindon. Ensin ajattelin että mitähän höpönpöpöä sekin on, mutta menenpä ja kokeilen. Ja siellä tiellä ollaan edelleen. Olo on mitä mahtavin puolen vuoden harjoittelun jälkeen. Olen tutustunut itämaisiin menetelmiin hoitaa kehoa ja mieltä. Ja tulos ei ole pelkästään korvien välissä, vaan myös konkreettisesti tunnen kuinka kroppani voi paremmin. Sokerina pohjalla, yksi lempiaiheistani, ruoka! Kuinka paljon ruokavalio vaikuttaakin hyvään oloon! Uskommatomasti! Kaikki alkoi kaiketi pienestä punaisesta kurttuisesta marjasta... Toki jo ennen tätä olin monesti ajatellut sitä, että mitä minun PITÄISI tehdä ja minun PITÄISI muuttaa ruokavaliotani ja syödä terveellisemmin. Mutta sitten tuli se marja. Niin pikkiriikkinen ja vähäpätöinen, mutta luulen että siitä se alkoi. Ja siitä kiitos ystävälleni Petterille, joka meidät yhdisti, siis minut ja marjat. Olimme vaeltamassa ja siellä yksi retkieväämme oli goji-marjat. Enkä tainnut itseasiassa niitä sillä reissulla edes syödä, mutta kiinnostuin asiasta. Ja vähitellen kiinnostukseni kasvoi ja kasvoi, aloin ottaa asioista selvää ja tehdä muutoksia pikku hiljaa terveellisempään ruokavalioon. Goji-marjoista vielä, jos joku sattuu kiinnostumaan, http://www.superfoodit.com/goji.html. Äitini aina sanoo että jos johonkin uskoo tarpeeksi niin se vaikuttaa (tarkoittaen siis jotain ei-tieteellisesti-todistettua juttua...). Ja täytyy sanoa, että mitä ilmeisimmin, I BELIEVE! Koko syksyn goji-marjoja hyppysellinen joka aamu, ja yhtään flunssaa ei ole minuun tarttunut vaikka perhe ympärillä on kantanut kotiin jos jonkin näköisiä pöpöjä pitkin talvea. Sittemmin olen vaihtanut itseasiassa suuren osan ruokavaliostani, josta varmasti tulen kertomaan enemmän vielä joku toinen päivä, se on nimittäin ollut myös ääreis mielenkiintoinen ja antoisa projekti. Enkä tällä kokemuksella vielä todellakaan ole mikään guru tällä saralla, vaan opin joka päivä jotain uutta. Se, mitä olen saanut, on hyvä ja ennen kaikkea terve olo, kiloja alas hitaasti mutta varmasti ja energiatason samalle levelille mitä se oli viimeksi joskus vuosia sitten. Ja olen tyytyväinen itseeni, sisäisesti, ulkoinen olemus kaipaa vielä panostusta mutta perästä kuuluu! Ja jotten nyt kuulosta ihan pilvissä liihottelijalta, niin myönnän, että osa huonoista elämäntavoista on edelleen osa arkea, ja varmaan tulee pysymäänkin. Terveellisen aterian jälkeen käyn edelleen mielestäni ansaitsemallani savukkeella. Ja punaviiniä juon joskus jopa muuhunkin kuin terveysvaikutteisiin vedoten... Ja mitä liikuntaan tulee, edelleenkin saatan jumittaa illaksi koneen ääreen sen sijaan että lähtisin lenkille. Muutokset vaativat oikean ajan ja paikan. Ja noiden juttujen aika ei ole nyt. Eikä sen että jättäisin suklaan pois elämästäni. Me and choko forever <3 Ja minä suunnittelen ja haaveilen. Niin paljon mitä haluaisin tehdä useammin tai kokeilla jotain aivan uutta. Valitettavasti kaikkea ei voi saada, vaikka siihen olenkin tottunut, hehee... Maalata piirtää ommella, kirjoittaa, tanssia, lautailla, lista on loputon, mutta onhan tässä vielä tehokasta peliaikaa! Tällä hetkellä tätä peliä Mirri johtaa 6-0! I FEEL GOOD, tiididiididiididi...