Muumimamma vai MILF??

Hahaa, sainpas huomionne! :D En tahdo olla kumpikaan noista, vaikka monesti äärimmäisyyksiin saatan mennäkin... Onko olemassa kultainen keskitie tässäkin asiassa? Tässä elämäntilanteessa olevalla naisella on kuin onkin paha taipumus kallistua tuohon ensimmäiseen vaihtoehtoon. Enkä halua ketään siitä valinnasta kritisoida, onhan sitä paljon muitakin murheita ja huolenaiheita kuin ulkonäkö... mutta... Olen tainnut tätä jo ennenkin julistaa, mutta pitäähän nyt itsestään pitää huolta! Valitettavan usein näkee ihmisiä, pienten lasten äitejä, rasvaisine hiuksineen, säkkivaatteineen ilman meikkiä. Jos he näyttävät muuten iloisilta ja hyvinvoivilta, niin kaikki hyvin, mutta kun valitettavan useasti huono olo näkyy myös päällepäin, se näkyy silmistä. Ja kyllä, minäkin täytän nuo kriteerit kevyesti viikon oksutautirumban jälkeen tai kotimöffäilypäivänä. Mutta sillee niinku niinku yleensä, pyrin ainakin huolehtimaan pesueen lisäksi myös itsestäni. Entä sitten MILF? Miten se mielletään yleisesti? Jos sanoudun irti tuosta edellämainitusta roolista, en halua myöskään lukeutua niihin, jotka sitten vapaalle vaihtaessaan muuttuvatkin muumimammasta vähäpukeisiksi pörriäisiksi jotka lasten luota aikuistenmaailmaan päästessään ovat käsittäneet hieman väärin... Jos viihdytään aikuisten seurassa, se ei tarkoita samaa kuin aikuisviihde. Mutta kun olen äiti. Se on kuin jonkin näköinen leima joka pitäisi ainakin toisten mielestä tatuoida otsaan. Joskus miltei pystyy lukemaan ihmisten katseista: "Hyvänen aika sentään, tuolla tuokin vain tanssii ja vatkaa, vaikka on pieniä lapsia kotona, ja noin syvään uurrettu kaula-aukkokin..." AND I DON'T GIVE A SHIT! ;) Tämä mamma ainakin jammaa, ja haluaa pyrkiä siihen että jonain päivänä peilistä katsoo taas itseensä ja omaan kuvaansa tyytyväinen nainen! Miten sitä onkaan sellaisia stereotypioita että naiset, joilla on lapsia ovat synnytyksessä putkauttaneet ulos myös halunsa olla kaunis, seksikäs tai muuten vaan elämäniloinen? Olen sitä mieltä että se ei tee minusta mitenkään huonompaa äitiä tai roolimallia lapsilleni jos kasvatan heitä näyttämällä esimerkkiä että pitää pitää huolta omasta hyvinvoinnistaan. Ja jotta vältyttäisiin väärinkäsityksiltä, en puhu pelkästään ulkoisesta kauneudesta, vaan myös elämänilosta ja energiasta! Jos ihminen voi hyvin, on sinut itsensä kanssa, ja uskaltaa näyttää sen muillekin, se on sitä todellista kauneutta, BMI:stä viis. Niin, se kultainen keskitie. Muutamia ehdotuksia: MBSA (mum but still alive), RLVMOOE (rakastan lapsiani vaikka minulla on omakin elämä), EEJNKPIJP (elän elämääni juuri niin kuin katson parhaaksi itselleni ja perheelleni) jne. jne. Saman tärkeän asian voi näköjään ilmaista monin eri sanoin. Ehkä alan kuitenkin käyttämään seuraavaa: MBSM! -mama but still me- "The purpose of our lives is to be happy" Dalai Lama