Tunteellinen siili

Oi, sanoi siili, olen tunteellinen siili, olen hyvä, kiltti, hellä Ja kenelläpä, kellä on vastaansanomista? Se vain on surullista, että piikkikuoren alla siilin hellyys piili. -Kirsi Kunnas- Päähäni jäi pyörimään lause eräästä äskettäin käymästäni keskustelusta: "ei tarvi sekoittaa tunteita mukaan". Jostain syystä takerruin siihen niin, että tein hieman tutkimustyötä asian puitteissa. Epäilen nimittäin suuresti sitä, että ihminen pystyy tekemään mitään tuntematta jotain tai tietoisesti siirtämään vaan kaiken tunteisiin liittyvän sivuun. Ja ei, en tehnyt tutkimustyötä käytännössä, eikä se minulta onnistuisikaan, olenhan tunteellinen siili, vaan otin asiasta selvää ihan netin välityksellä. Itse olen tunteellinen, tosin ilman tuota piikkikuorta luullakseni. Tai kai se jossain tilanteissa se piikkikuorikin on panssarina, mutta ainakin haluan uskoa siihen, että pystyn olemaan avoimen tunteellinen. Mietin ensin ihan itse, että mitä tunteellisuus minusta tarkoittaa? Tarkoittaako se sitä, että itken kun katson Disneyn piirrettyjä, vai tarkoittaako se sitä että olen aina ihan täysillä mukana asioissa jotka ovat minulle tärkeitä, toinen nimitys tälle on kenties olla intsinä?! Tarkoittaako tunteellisuus sitä että pohdin tunteitani ja ajatuksiani välillä niin paljon että ihan itsekin kyllästyn? Vai kenties sitä että herkistyn mitä oudoimmista asioista mitä oudoimmissa tilanteissa, mikä muuten ei ole välttämättä suositeltavaa, aiheuttaen omituisia tilanteita... ;) Mutta sitten teoriaan, googlasin sanan tunteellinen ja tässä synonyymisanakirjan selite: "hentomielinen, tunteikas, haaveellinen, hempeä, herkkä, liikuttava, tunnelmallinen, sentimentaali, emotivo, emotionaalinen." Pitkä rimpsu ihania sanoja, antaa kuvan vaaleanpunaisesta keijukaisesta joka lentelee kukkaispellolla haaveillen prinssi-uljaasta valkoisella ratsullaan... Right... Toki tunnistan itseni näistä adjektiiveista, mutta tarviiko sen tosiaankin kuullostaa noin liikuttavan säälittävältä??? Ja ei, hentomielinen en ole, enkä niinkään hempeä, tai sitten emotivo (joka kaiketi pitää kohta myös googlata koska en tiedä mitä se tarkoittaa...). Mutta väitän silti olevani tunteellinen, kaikesta huolimatta ja vailla ymmärrystä siitä, miten ihminen voisi olla tunteeton? Googlaanpa sitten sillekin synonyymit: haluton, corpse, death toll, deathly, död, kliininen, kuoliaaksi, kuollut, lijk, maro, kylmä, kyyninen, sydämetön, viileä." Lisäksi se yhdistettiin monesti psykopatiaan, alkoholismiin tms. Onneksi en aloittanut juttua kirjoittamalla että olen tunteeton! ;) Palatakseni kuitenkin takaisin tuohon tunteellisuuteen ja tunteisiin, en voinut vastustaa kiusausta lukea koko wikipedian artikkelia aiheesta. Ja sieltä muutamia poimintoja:"Biologiset näkemykset painottavat kehon fysiologisten reaktioiden merkitystä tunteiden synnyssä. James & Langin tunneteoria katsoo elimistön reaktioiden synnyttävän tunteen... ...Tunteen kokeminen edellyttää myös aivojen toimintaa...". WTF? Jos aivot eivät toimi, ei taida tunteista puhuminen tai niiden kokeminen tulla muutenkaan ensimmäisenä mieleen! "Sosiaalisuutta ja oppimista painottava näkökulma: Yksi ääripää tunteiden selittämiseen keskittyy tarkastelemaan ympäristön, kuten tilanteiden ja vuorovaikutusten merkitystä tunteiden synnylle. Ivan Pavlovin klassisen ehdollistumisen teorian mukaan tunne syntyy niin sanotusti oppimalla kehon aikaisemmista reaktioista. Käärmeen purressa syntyy kipua. Seuraavalla kerralla jo käärmeen nähdessään tapahtuu ehdollinen reaktio, eli pelko. Välineellisessä ehdollistumisessa tunteiden seuraukset säätelevät tunteiden ilmenemistä jatkossa. Esimerkiksi jos yksilö saa positiivista palautetta surun näyttämisestä, tekee henkilö sitä avoimesti jatkossakin... " Ja sitten päästiin taas koirakokeisiin... Onkohan jokin asia, mihin tuota Pavlovin ehdollistumisteoriaa EI voi soveltaa? Kai tätä asiaa vois nyt käsitellä myös jotenkin vähän enemmän maalaisjärkiteoreettisesti? Ja sitten vielä kerta kiellon päälle, yksi lainaus: "Kognitiivisen selityksen tunteiden syntymiselle nykypäivänä antaa R. Lazaruksen tunneteoria. Lazaruksen mukaan tilannetekijät sekä aikaisemmat kokemukset luovat tunteen. Tunteen kokemisessä tärkeää on ihmisen oma arvio tilanteesta. Ärsykkeen jälkeinen primaariarvio on tiedostamaton. Se syntyy esimerkiksi pelästymisreaktioissa tai muissa vaaratilanteissa, jotka ovat olleet evoluution kannalta tärkeitä. Sekundaariarvio on puolestaan tietoinen, ja ilmenee primaariarviota hitaammin. Arvioimme aina tilanteen sen mukaan, kuinka tärkeä se on minäkäsitykselle ja maailmankuvalle. Omat vaikutusmahdollisuudet tunteeseemme vaikuttavat myös tilanteen arviointiin..." Aaand we have a winner! Jos sellainen tästä sekamelskasta pitää löytää. Eli tätä mä puollan näistä vaihtoehdoista. Jos nyt palataan lähtöruutuun ja mietitään sitä, mistä aluksi lähdin kirjoittamaan, eli siitä, voiko ihminen poissulkea tunteensa tehdäkseen esimerkiksi elämästään helpompaa? Ja käyttäen tässä Porvoolaista maalaisjärkiteoriaa, en edelleenkään usko siihen. Tunteet ovat ja pysyvät piste. Toki niitä voi dissaa tai yrittää olla ajattelematta, mutta siellä ne kuulkaas aina vaan ovat, piruna ja pyhimyksenä olkapäillä! Se, jos sanotaan että tekee jotain ilman tunnetta, niin luulen, että sitä tunnetta, mistä nyt sit ikinä onkin puhe, niin ei ole koskaan ollutkaan, ainakaan niin vahvana etteikö se vaikuttaisi. Ja voihan sitä tietenkin yrittää huijata itseään ja tehdä vasten tunteitaan, mutta rohkenen väittää että jossain vaiheessa se muutos on tehtävä kuitenkin niin, että on "sinut" tunteidensa kanssa. Yksi ihminen, yksi persoona, yhdet tunteet. Ja varmastikin niin, että mitä tunteellisempi on, sitä enemmän niitä näyttää ulospäin ja antaa niiden ohjata elämää. Mutta kaikilla on tunteita, jotka vaikuttavat elämään ja omiin päätöksiin. Ihminen ilman tunteita ei ole persoona, vaan kenties robotti (tai sitten psykopaatti, mikä tuli aiemmin esiin...). MUTU-tuntuma on mielestäni aivan liian aliarvostettu käsite, sillä sitä käyttäen ihmiset olisivat kaiketi paljon onnellisempia! (Enkä tällä lausumalla pyydä ketään tärkeässä duunissa olevaa ihmistä tekemään virallisia päätöksiä käyttäen apunaan vain tunteitaan, vaan nyt puhutaan siviilielämästä...). FEEL FEEL FEEL, people FEEL! Ja nyt minusta TUNTUU siltä, että tämä asia on loppuun käsitelty, poskissani TUNTUU mukava lämpö juotuani ison lasin punaviiniä, ja TUNNEN itseni onnelliseksi siitä että sain tämänkin tekstin kirjoitettua huolimatta siitä että sain luotua itselleni suorituspaineita avattuani tämän blogin. Roger and out! -Tunteellinen siili-