Oops I did it again... Eli rikoin normaaleja käyttäytymissääntöjä, toisten mielestä jopa ehkä ylitin rajan. Tekisi niiiiin mieli kirjoittaa, että kun EVVK mitä muut ajattelevat, mutta kuitenkin, kyllähän siihen väkisinkin, jopa minä, vähän reagoin ja alan murehtimaan.
Perheen kanssa reissaamista pidetään ihan sallittuna muotona. Kuten myös tyttöjen reissuilla on normaalia käydä. Voisin jopa kuvitella, että jos joku hyvistä ystävistäni olisi homo, sitäkin katsottaisiin ihan suopeasti, jos ilmoittaisin että on yhteinen reissu tulossa. Tässäpä pieni esimerkkikeskustelu koskien tulevaa lomamatkaani:
- no onkos sinulla lomasuunnitelmia?
- joo, on, tosi kivaa, olen lähdössä reissuun muutaman viikon kuluttua
- ahaa, ihanko perheen kanssa yhdessä?
- ei, tänä kesänä dilkattiin reissaaminen niin, että molemmat pääsevät lähtemään sellaiseen paikkaan mihin haluaa, eikä tarvitse ottaa lapsia mukaan lentokoneeseen ym. ym.
- jaa että ihan tyttöjenreissu sitten???
- no ei ihan... olen lähdössä reissuun erittäin hyvän ystäväni kanssa.
Ja kerrottuani matkasuunnitelmistani, näen toisten ilmeistä epäuskoa, kiukkua, ihmettelyä, kummastelua, ja sitä jäätävää hiljaisuutta.... Mutta miksi ihmeessä??? Hyvät ystävät eivät kyseenalasita tekemisiäni, mutta sitten sellaiset puoli tutut, jotka eivät ole edes ystävääni tavanneet, katsovat silmät tennispallonkokoisina että mistäs nyt kiikastaa ja voisin veikata että pienessä mielessään jo mässäilevät jonkin sortin juoruilla tai erohuhuilla, ja säälivät miesparkaani joka jää hoitamaan lapsia kotiin kun bad bad mama nostaa kytkintä ja lähtee rilluttelemaan muille maille vierahille.
Minua ei ärsytä se, mitä muut ajattelevat, kaikilla on oikeus mielipiteeseen, vaan minua SUUNNATTOMASTI ärsyttää itseni, joka antaa sen vaikuttaa fiiliksiini. Mutta toisaalta, elämmehän kuitenkin sellaisessa yhteiskunnassa, että toisten asiat ovat vähintäänkin yhtä tärkeitä kuin omat asiat, joten mitä tässä valittamaan, olisi pitänyt arvata.
Aion esittää tässä ja nyt julkilausuman: puhukoot mitä puhuvat, mutta tästä päivästä lukien en aio antaa sen häiritä, ja todellakin aion nauttia lomastani, ja hyvästä seurasta tuntematta minkään muotoista syyllisyyttä.
Elän elämääni juuri niin kuin parhaaksi näen, teen niitä asioita jotka tekevät minut onnelliseksi. Ja vaikka perhe onkin tietenkin tärkeiden asioiden listan kärjessä, ei se mielestäni tarkoita sitä että mitään asioita ei voisi tehdä yksin tai ystävien kanssa. Ugh, olen puhunut.
Eli juurikin tästä hetkestä lähtien, aion heittää kaiken ylimääräisen muiden aiheuttaman stressin hevon helvettiin ja alkaa nauttimaan lomanodotus tunnelmista!!!!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti