Joo... Sai kyllä hyvät naurut kun luki tuon blogin!
http://irc-galleria.net/user/Henavaanjuujep/blog/15332933-kannattaako-muuttaa-naisen-kanssa-yhteen.
Tuollaisiako me naiset todella olemme? Pitäisikö nyt tuon artikellissakin kuulutetun tasa-arvon nimissä repäistä saman lainen pätkä toisesta näkökulmasta?
Nyt pitää kyllä olla erilainen nuori tässäkin asiassa, ei mahda mitään! Täten kieltäydyn siis allekirjoittamasta tekstiä. Ja täten tunnustan myös, että olen kuitenkin kirjoittajan kanssa valitettavan monesta asiasta samaa mieltä (Paitsi että pidän tuoksukynttilöistä)... Kyllä nuo akat sitten aina jaksaa... ;)
En taida olla ihan edustusvaimoainesta. Olen jo alkumetreillä ilmoittanut, että yhtään paitaa en silitä. Ja en tunne oloani kotoisaksi pariskuntaillallisilla. Ja mitä miehen ystäviin sitten tulee, he ovat myös minunkin hyviä ystäviäni! Meillä syödään olkkarissa, ja MINÄ olen meistä se, jota joutuu kehottamaan olemaan käyttämättä tietokonetta makuuhuoneessa jne. Meillä ei asuta kuin jossain vitun sisustusohjelmassa, toki tv:seen mekin kohta voisimme päästä, suomen kaamein kämppä-sarjaan (ainakin J:n mielestä), kiitos kahden pikku täystuhon jotka sotkevat ja rikkovat minkä ehtivät. Ja tästä johdannaisena, no thanks myös siis kaikille ihanille kivoille pikkuriikkisille lutusille posliinikissoille, jo ihan lastenkin takia.
Meillä ei turhia stressailla, ja (valitettavasti) pullakaan ei yleensä tuoksu kun kaverit tulevat käymään. Minä en föönaa enkä kiharra, ja meillä kahvi juodaan kunnon mukeista.
Eli tästä johtopäätöksenä voisin todeta sen minkä oikeastaan olen aina tiennytkin: olen yksi pojista. Paitsi sitten ne ihanat kipot ja kupot.... Niitä on vaan ihan pakko olla. Ja sitten romanttiset komediat. Puhumattakaan kynttilöistä, ja vielä tuoksusellaisista! :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti